SATU - ELLA JOKA LÖYSI PIKKUVELJEN

Runoilija Heidi

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 15.7.2003

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Kun ajatus tulee, se on pakko kirjoittaa ylös.
 

Pikku-Ella, jota äitinsä kutsui keijuksi, oli menossa nukkumaan. Hän oli saanut leikkiä metsässä ystäviensä kanssa ja oli väsynyt. He asuivat äitinsä kanssa kahden, ihan metsän laidassa. Talo oli pieni ja kotoisa, jokaisesta ikkunasta aurinko valaisi heidän kotiaan ja Ella kutsui aurinkoa ystäväkseen.

Kun Ella oli nukahtanut, aurinko laski vuorten taa. Ellaa odotti yllättävä vieras unessa. Yksisarvinen lohikäärme oli tullut hakemaan Ellaa seikkailuun ja Ella lähti. He lensivät vuorten yli jonne aurinko oli laskeutunut ja vielä kauemmas, aina pieneen kylään saakka. Kylä oli nimeltään Miargi ja sen asukkaat olivat pieni kokoisia, ihan kuin Ellakin. Heillä oli tänä yönä vuoden tärkein juhla. He olivat pyytäneet ystävänsä juhlimaan ja jokainen sai ottaa yhden ystävän mukaan, lohikäärme oli valinnut Ellan. Ella nautti juhlista ja siellä oli hyvää ruokaa tarjolla koko yön.

Kun sitten vaihtui päivä, isot kellot kajahtelivat kaksitoista kertaa sen merkiksi. Ella pelästyi vähän ja halasi nalleaan, jonka oli ottanut mukaan. Nalle oli Ellan unikaveri ja joskus se sai osallistua Ellan päiväleikkeihin. Välillä Ellaa alkoi tylsistyttää juhlat, mutta lohikäärme oli niin iloinen, ettei Ella halunnut vielä pilata hänen juhliaan. Ella lähti hieman seikkailulle kylän uumeniin. Kylässä oli vain yksi pääkatu, joten siellä ei voinut eksyä. Ella käveli katua, siellä oli hiljaista, sillä kaikki olivat juhlimassa. Jostain kuului kuitenkin nyyhkytystä. Ella käveli varovasti eteenpäin, äänen suuntaan. Hetken kuluttua hän löysi pojan joka makasi kopassa. Poika oli niin pieni, ettei osannut vielä puhua, mutta kopassa oli kirje.

”Hei,
Sinä joka löysit pojan, ole hyvä ja pidä hänestä hyvää huolta.
Meidän oli mentävä. Pojan nimi on Maco.
Äiti ja isä.”

Kirjeessä ei ollut vanhempien nimiä, joten Ella otti kirjeen ja laittoi sen pyjamansa taskuun. Sitten hän otti pojan syliin ja lähti kohti kadun päässä olevaa juhlapaikkaa. Poika oli painava ja Ella piti välillä taukoa istuen nurmikolle ja laittoi pojan viereensä. Hän huomasi aamun jo kohta valkenevan ja jatkoi matkaa juhliin. Ella käveli lohikäärmeen luo ja pyysi tätä viemään hänet takaisin kotiin. Matkalla hän ihmetteli, ettei lohikäärme reagoinut mitenkään siihen että hänellä oli yhtäkkiä poika sylissä.

Kotona Ella meni heti herättämään äidin. Hän kertoi unen ja aluksi äiti ei ollut uskoa Ellan kertomusta todeksi, mutta sitten Ella näytti kirjeen ja haki pojan, jonka oli jättänyt nukkensa kehtoon nukkumaan. Ellan äiti ei voinut lopulta kuin hyväksyä pikkuisen Macon, niin suloinen hän oli.

Tänäkin päivänä Ella asuu äidin kanssa samassa talossa, nyt heitä on kuitenkin kolme.

Selite: 
Kaipaan tästä arvostelua !
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot