varpaat tuskin pintaa koskevat
siipensä eivät pitkälle kanna
jos edes seuraavan askeleen
takaisin maan pinnalle
silti laahaavat jalat ruohikkoa
joka lapsuuden hiekkakentältä tuntuu
suola valuu kasvoilla
ajatusten juostessa tyhjää
huutaa yön pimeydestä
kivusta, mustasta ruususta
mutta sitä rakkaus kai on
verta, hikeä ja kyyneliä
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi