Riitoja tyhjyydestä

puhuin turhista ongelmista
niistä suutuit
tarpeetonta onkimista
yhdentekeviin puutuin

puhuin
halunnut olla hiljaakaan
kuulit
kuulit väärin
maailma muuttui

puhua nyt tyhjästä
sanoit
suuttua nyt tyhjästä
sanoin
älä ole lapsellinen
sanoit
itse olet
sanoin
tajusin

tajusin
hänen olleen oikeassa

vanhoja asioita muistamalla
tikkuja toisen silmiin
kyyneleitä purona
jokena
vuolaana
virtaavana

olin pihalla
sokeana
kuolleena
kuolaavana
ymmärtänyt suuttumusta
vihaa ja aggressiota
itseäni täynnä hehkuin

otit itseesi asiasta
jota ei ole olemassa
tai siis ei ollut
ei ollut ennen kuin
ennen kuin minä
minä tyhmyydessäni
tyhmyyttäni ne loin

anteeksi siitä
tein väärin
tekisi mieli kirjoittaa
sinäkin teit
väärin siis
en uskalla
tai saamme kokea aivan uuden
vihasession ihanuuden