Kuolleessa risteyksessä

Runoilija Blacky

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 14.5.2003

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Ihminen muuttuu kaiken aikaa. Toisinaan se on hyvä asia, toisinaan se on huono. Välillä se on molempia. Minä muutun. Totutelkaa siihen.
 

Katso, kuka lankeaa?
Joka vajoaa polvilleen
ei nouse enää ylös.
Minun katsantoni on synkkä,
toivottomaksikin kutsuttu.
Katson maailmaa epäuskon silmin
enkä enää tiedä, minne tästä mennä.

Jonakin kauniina hetkenä taas unohdan,
seuraavana katson Syvyyksien peiliin.

Mitä kukin on tehnyt
lankeemuksensa eteen?
Minne mennä nyt?
Seison kuolleessa risteyksessä.
Etsin keinoa luoda uusi tie.
Katson maailmaa epäuskon silmin
enkä enää tiedä, minne tästä mennä.

Jonakin kauniina hetkenä taas unohdan,
seuraavana katson Syvyyksien peiliin.

Selite: 
Hedelmätön yritys purkaa jokasyksyisiä ajatuksia paperille. Tunnen menettäneeni jotakin, jota en ole valmis menettämään. Teen kaikkeni saadakseni sen takaisin, mutta mitä enemmän taistelen, sitä kyynisemmäksi muutun. Onko tällä kaikella merkitystä? Mitä sillä on väliä mitä oikeastaan haluan, kun haluni ei johda mihinkään? Runo otti jossakin määrin laulun muodon, mutta vain siksi että kertaus on kaunista. Miksi lisätä jotakin sen päälle, mikä jo kertoo tarpeeksi?
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot