pieniä eroja

Runoilija adrianne

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 12.5.2003

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 

Numero yksi on huolehtija,
jonka sydän kantaisi kaikkien murheet,
roolimalliksi sopimaton,
mutta silti edelläkävijä,
tekemättömäksi tekeytyvä tekijä,
herkkyydessään vahva,
esikoinen.

Kakkonen,
hän, joka näkee muiden läpi,
kuvittaa kaiken näkemänsä lahjallaan,
uneksija,
joka kelluu salaisissa vedenalaisissa onkaloissaan,
rauhantekijä, joka aiheuttaa maanjäristyksiä.

Kolmonen,
tulinen ja eläväinen,
mutta sisimmissään niin yksin,
eksyksissä,
siellä missä edelläkävijät ovat jo kulkeneet omia polkujaan,
pyörittelee ajatuksia,
joilla vahva sointi.

Nelonen,
hän, jota ei enää ole,
mutta jonka pystyy aistimaan niinä hetkinä,
jolloin kaikki muuten olisi pirstaleina,
ajatuksissa kaikkein elävimpänä muistikuvana,
poissaolevanakin paras lohtu.

Viides,
hän, joka kulkee kuopuksen leima otsassaan,
joka pärjää paremmin kuin muut uskaltavat luottaa,
joka antaa kaikille muille uskon parempaan huomiseen,
luottamuksen kaikkein kauneimpiin asioihin.

Viisi kertaa yksilö,
mutta kuitenkin yksikkö.
Yhteen hiileen puhaltajia harvoin,
mutta se sama puu on jokaisen piirteissä,
jokaisen luonteessa,
löytyy joka ikisen silmistä.

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Tässä on jotain aivan ihanaa, rakkautta sisaruksiaan kohtaan :) Mä mietin omia sisaruksiani joista osa asuu hyvin kaukana niin tuli hirvee ikävä. Silti kuitenkin kaikkiin on jonkinlainen side joka ei katkea koskaan. Vain omat sisarukset voi ymmärtää jotkut asiat ja heillä on samat lähtökohdat kuin itsellä. Vaikka ei aina se sisarusten elämä keskenään oo mitään herkkua, mutta ei niistä koskaan luopuis ja sen huomasi siinä kun veljeni kuoli että miten tärkeä on perhe.

Harvinaisen upea runo tämä. kiitos.

 

Käyttäjän kaikki runot