Minä olen pieni karvakerä ihan kuin olisin pumpulikasa.
Siloita pikkasen poskeani.
Eikö olekkin kuin pumpulia?
Katso osaan hauskan tempun...
Katso tuolla meni jotain!
Hei nyt sun paikkasi meni...
Ethän ole vihainen?
Voit Silittää poskeani.
Toin sulle muuten lahjan.
Arvaa mitä?
Arvaa nyt.
No paljastetaan se sitten.
Se on suuren suuri mutta niin pieni.
Arvaa nyt?
No se on... HIIRI!!! Tuolla keittiön lattialla.
Voitaisiinko leikkiä tuolla kanarian linnulla?
Päästä se lentoo niin otan sen kiinni.
Siinä saisi hyvin liikuntaa.
Ai eikö?
En minä sitä syö. Leikin vain.
Ai Ei siltikään?
Saisinko kana aterian?
Mau anna jo.
Nur... (kiitos).
Nyt nukkumaan Uunin pangolle.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
suloinen runo, kertakaikkiaan! :)
Ihana runo kuin kissan äänellä ja tuntemuksilla kirjoitettu. Voisin kokeilla joskus samaa omien kahden luppakorvani
' ajatusmaailmalla '
Tosi rentouttavaa ja mukavaa luettavaa, kiitos kun toit sen iloksemme.
Herttainen kissamainen tunnelma lämpimässä runossasi.
täytyy kyllä senoa että kyllä ne kissat on sitten niin mahdottomia varsikin toi meidän pomo :-) on muuten hyvin kirjoitettu