Pieni siemen mullassa,
tuntee auringon lämmön,
läpi mullan ylöspäin,
se tahtoo nähdä auringon,
sen ihanan lämmön kirkkaan säteilijän.
Pieni siemen jo taimi on,
kasvaa kohisten kohti taivasta,
tuntee lehdillään ensikertaa sateen raikkauden,
hiukan ihmeissään nauttii.
Päivänä kauniina huomaa nupun varressaan,
pinnistäen ponnistaen aukoo nuppuaan,
terälehtensä levittää, pitkiksi venyttää.
Kimalainen pörröinen,
meden tuoksua seuraten,
löytää mehevän apajan,
keltaisen päivänkakkaran.
Selite:
Tämän runon idea lähti pikkusiskoni parvekeruukkuihin laitetuista päivänkakkaran siemenistä, kiitos Söggö. ;)
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
voi...olipa suloinen runo (hymy)pidin..
juu, sil kukallahan on kyl keltanen keskusta....joo, taas näitä mun typeriä korjausjuttuja...eli kiitos ja anteeks
Voi kuinka söpöä...hmmm, päivänkakkara... eikös sillä oo valkoset terälehdet? Noh, mitäs pienistä...oisit laittanut tohon auringonkukan. Muttamutta, aivan ihana runo! =)
Ihanan eläväinen ja iloinen runo! Tuli hyvälle mielelle kun tämän luki! :)
Kauniisti kerrottu, onhan jokainen meistä ensin siemen... ;)
Mukavan lämminhenkinen runo... todella hyvä
Minä haluaisin olla päivänkakkarana kukkapenkissäsi.
Rakkaudella ystäväsi Valde!
Kesä tulee siemenen elämästä tai pienistä siemennykeröistä, niissä sateen kosteus valon käsivarsilla nostattaa vihreyden lehdet, kukkien kauneuden.