Kirje jota ei koskaan lähetetty..

Runoilija lumihiutale

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 27.4.2003

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

.. ehkä vielä joskus ymmärrän miksi päästin sut liian lähelle..
 

Mä kuvittelen sut tähän vierelleni, koska ilman sua on niin kylmä ja yksinäinen olo.
Haluan kuvitella sut tähän, vaikka se tekeekin kipeää, koska lopulta huomaan
tajuavani ettet ole täällä. Toivoisin vain että mulla olisi yksi toive, se olisi
nähdä sut täällä vierelläni.. Jos vain.. Mä olen yrittänyt tappaa tämän tuskan,
mut se pitää mua hengissä. Toisaalta tuska on hyvä asia, koska sen avulla
tiedän että mä välitän susta ihan oikeesti. Kaks yötä olen nukkunut erittäin huonosti.
Olen itkenyt ja kironnut itseni maasta helvettiin. Niin paljon sanoja jäi sanomatta,
niin monet asiat jäivät puolitiehen. Mun piti niin kovasti kiittä sua lahjastakin, mutta
ne sanat vain jäivät kurkkuun.. Mä oon itkenyt, koska en osannut sanoa sulle oikeita sanoja
vkl:n aikana. Ne sanat olisivat olleet kauniimpia kuin kukkaniitty tai kesäyö. Haluan nyt vain
sanoa että välitän susta ja jollain "oudolla" tavalla kai rakastankin sua. Mun piti sanoa sulle
nämä kun olit vierelläni, mutta mä vaan en pystynyt. Oli taas jälleen kerran ihana tuntea hengitykses ja olla lähelläsi. Sen jälkeen sitä tajuaa lopulta kuinka yksinäinen olen.
Tiedän että olen heikko ja mua ei ole tehty kestämään tätä eroa. Sitä että näen sua n.2päivää
ja joudun sitten olemaan 2-6kk erossa. Se sattuu niin saatanasti.. Eka kuukaus on aina se vaikein, kun kaipaa toista rinnalleen,
tai ainakin minä kaipaan. Sitten se alkaa jos hiukan helpottaa, mutta vasta monen kuukauden jälkeen minä
alan oppia elämään tämän asian kanssa, mutta sitten me taas nähään ja kaikki on aloitettava uudestaan.
Nämä 9kk mitä me ollaan tunnettu ovat olleet ihmeellistä aikaa. Mä olen oppinut niin paljon susta ja vielä
enemmän itsestäni kuin koskaan. Oon tajunut ettei ihmistä saa pitää itsestään selvyytenä. Eikä kannata
murehtia menneitä ja turhia. Mutta voi en voi unohtaa kaikkea, en ees niitä kaikkia inhottavia
asioita. Asioita joita toisillemmekin sanottiin. Mitä enemmän oon tutustunut suhun, sitä enemmän mä susta pidän..
Sun kautta oon oppinut niin paljon asioita elämästä. Sanatkaan eivät riitä kuvailemaan tätä
tunnetta, mä en ees osaa määrittää mikä tää meijän juttu oikein on...
Tuntuu et tää ois syvempää kuin ystävyys, mut toisaalta.. Mutta on vain ihana olla sun vierellä,
niin lähellä.. eikä tarvii selitellä. Mä voin vielä niin selvästi kuvitella vkl:n tapahtumat
ja tuntea sut täällä vierelläni. Ja mua hävettää jos sanoin tain tein jotain noloo ja typerää.
Ja tulihan sitä tehtyä, mut nyt osaan jo nauraa niille asioille..

Selite: 
Eräälle ihmiselle, jolle en pystynyt tätä lähettää.. kirjoitettu 25.1.
Kategoria: 
 

Kommentit

hyvä, mutta toistetaan likaa samaa asiaa koko ajan..

 

Käyttäjän kaikki runot