tiedän realiteetit ja tunnen typeryyteni,
mutta toivoni ei;
minä en osaa päästää irti,
en ole koskaan osannutkaan.
jos päästän irti, missä olen?
kuka ottaa minut kiinni,
jos nyt annan otteeni irrota?
vaikka tavallaan olen jo otteeni irroittanut
- olosuhteiden pakosta -
sillä ei ole mitään mistä pitää kiinni.
yritän väkisin takertua pieniin,
turhiin hetkiin ja asioihin,
jotka eivät koskaan olleet totta.
vain koska se,
mitä on hänen jälkeensä,
pelottaa minua.
Selite:
pitkästä pitkästä aikaa kirjoitan. vaikkei ole elämäni upein runo, tuntuu hyvältä olla taas täällä!
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Voin jollain tasolla samaistua tähän. Mielestäni olet erittäin hyvin kirjoittanut ajatuksistasi, tätä on miellyttävä lukea, sillä olet osannut asettaa sanasi jotenkin niin oikein. Pelko on usein syy siihen miksi takerrumme ja pidämme väkisin kiinni. Ihmismieli on omituinen. Tämä menee ehdottomasti suosikkeihin!