Unet ovat ennenkin olleet katkonaisia
häilyn todellisuuksien välillä
en tiedä enää mihin uskoa
sanat ovat menettäneet merkityksensä
ilmassa vain viipyilevät tuoksut,
mantelia ja syreenin kukkia ja
särkyneen sydämen
tuoma häivähdys rosmariinia
Olen tehnyt käsilläni niin kuin ennen
Ruumis alkaa vähitellen muistaa,
kädet löytää paikkansa
Mieli muistaa tapahtumia
vuosisatojen takaa, vaikka
enhän minä edes ollut
että kuinka tietäisin,
voisin muistaa
Mutta muistanhan minä:
pelloilla viipyvän usvan
johon äänettä kätkeydyit
alttarin jonka sinulle rakensin
josta tässä on vain kivet enää
sammaleiset
Selite:
Tässä on vähän kaikkea näiltä päiviltä.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
