Itken joet täyteen, meren
minun kyyneleeni täyttävät taivaan
niin että sataa, minun suruni
joka on päämäärätön eikä kysy lupaa
ei tiedä omaa määräänsä
ei tiedä alkuaan, loppuaan
ei niiden aikaa eikä paikkaa
Karhein käsin, väsyneenä
minä kannan kaikki nämä huolet
kaiken tämän, nämä säkit ovat siitä
loputtomasti täynnä, eivätkä kädet
muista työnsä määrää
muista tekemäänsä pahaa
muista mitään siitä mitä oli tai on
Lopulta, nämä kyyneleet,
nämä kädet: ihmeellinen valo on vallannut kaiken
Minä katselen maailmaa kuin lasia;
Minä pidän sydäntäni kämmeneni sisällä piilossa
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Yllättävä rinnastus-kyyneleet ja kädet. Vielä sydänkin kämmenessä. Upea loppuhenkäys.
Onnea tänään.
mukavaa luettavaa tuo runo... siinä jotenki pääsee mukaan siihen tunnelmaan...