Minä kirjoitan mieleni, minä kirjoitan kieleni
sanat polttavat reikiä taivaaseen
minä kirjoitan, minut kirjoitetaan
katson sinua ja tähtiä, taivas on musta
taivas on musta ja se palaa
Minä kirjoitan, istun ja kirjoitan
tunnen ja tiedän: polku kulkee lävitseni
kirjoihin oli kirjoitettu: syy siihen että on
oli kirjoitettu: pimeys tekee kirkkauden tarpeen
minä teen sanoista, sanat tekevät minusta,
minä levitän käteni ja tuuli, se
tarttuu hiuksiin
Selite:
27.2
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ohhoh.
Tämän runon herättämää tunnetta on mahdotonta kuvailla. Henkeäsalpaava, kuten luciana sanoi. Mutta ei vain sitä. Upeat sanat tekevät lukijansa turhauttavan hiljaiseksi... mutta usein taitavien runoilijoiden palkka onkin sanaton kiitos. Ikävää vain, etteivät he voi sitä kuulla.
Valtava runo luomisen pakosta, sanojen välttämättömyydestä. Kun tempautuu tuohon virtaan, se on menoa - "... ja tuuli, se tarttuu hiuksiin".
Kiitos.
mielettömän ihania runoja. ihan oikeasti julkasukelposia. kaukana perinteisestä "pöytälaatikkorunoilusta" vautsi.
Hmmm...sanoisin, että erittäin hyvä.
ihanaa sanailua, todella kaunista.... tykkään runoistasi... Erittäin hyvää syntymäpäivää!!! :) <3