Siinä jälleen istut hiljaa vieressäni,
enpä usko että tiedät mitä on nyt ajatuksissani.
Sanot sanat, jotka tahdon kuulla,
silti en anna sinun luulla,
että sydämeni sulaisi noihin sanoihin,
tai että joskus olisit mulle rakkahin.
Kosketat hiljaa ja sivelet tukkaa
mietin, voi poika-rukkaa...
Mikä saikaan tuon rakastumaan,
tyttöön epäröivään takertumaan.
Silmiesi katseessa jo niin paljon tuttua
mietin, voisiko tähän tottua.
Miks viestiäsi odotan iltamyöhäiseen,
vaikka tiedän ei elämään kiireiseen
taida tytöstä pojan pariksi olla,
vaikka häntä ajatteleekin illoin kuutamolla.
Selite:
kun uskaltais rakastaa..
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
niin, hienoa epävarmaa kuvailua kauniista tunteesta.