Yrityksen puutteesta minua ei kai ainakaan voida syyttää.
Voi luoja, miten olenkaan yrittänyt.
Olen yrittänyt rakentaa siedettävää ihmissuhdetta,
luottamusta ystävään,
haaveiden kuningaskuntaa,
mutta kaikki vain hajosi vääjäämättä:
Ihmissuhteesta tuli hirttosilmukka,
ystävästä vihollinen,
huorasta kuningatar.
Heräsin yöllä huutooni,
mutta elämä jatkuu,
vaikka painajainen loppuikin.
Loppui, vaan ei unohtunut.
Mietin, milloin itse luovutin.
Lakkasinko yrittämästä,
kun pelkäsin epäonnistumista,
vai koska pelkäsin sittenkin lopulta onnistuvani?
Selite:
Niin..No. Tuli vaan mieleen.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi