Sillan alla minä odotan hetkeä jolloin voisin astua pimeään.
Silmät sidottuna itkin harson vetiseksi ja toivoin maailman ottavan minut hellään huomaansa.
Käsiraudat ranteisiin painaantuneena uskottelin tuskan laantuvan, ja heidän hakevan minut kotiin.
Putosin ja unohduin.
Kuljin pitkän matkan yössä näkemättä yhtään sielua joka minut syliinsä kaappaisi.
Pelkäsin ja tärisin aamuruskon noustessa aina uuden sillan kupeessa.
Yöstä toiseen etsin ja päivät minä rukoilin.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
