Seitsemän kuukautta elin kuin unessa. Olit ihana. Tahdoin rapsuttaa sinua vatsasta, syödä sylissäsi jäätelöä ja kiivetä kanssasi vuorelle.
Kahdeksantena kuukautena heräsin pitkästä epätoivon ja hämmennyksen painajaisesta. Et osaa puhua kanssani mitään. Minä vain puhuin, sinä vain kuuntelit.
Yhdeksäntenä kuukautena minä elin. Minä valvoin, näin todellisuuden. Pystyin jopa nauramaan vanhoille hassutuksilleni. Hah, pystyinkö minä niin kauan jaksamaan sitä?
Selite:
Niin. Voi sitä tapahtua vaikka mitä kuukausissa...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
