Morsian

Valkeiden huntujen takana,
kasvot itkuiset surunsa peittää.

Neitsyt käytävää kulkee,
kädet vapisee,
pian haaveensa nurkkaan hän heittää.

Kaivotieltä kotiin,
sitten naimisiin.
Isä, äiti, veljet, kerran päätti niin.

Oli aikansa lyhyt, leikit kesken jäi.
Vieras hälle on käsi, joka johdattaa näin.

Mutta tahtoonsa taipui pieni morsian,
vuosisatoja kestävän tarinan.