Kaikki mun rakkaimmat ja tärkeimmät
ystävät on mun vieressä,
ja silti mä tunnen olevani yksin.
Ne nauraa yhessä, ja mä niiden mukana,
vaikka en ymmärräkkää mille ne nauraa.
Mä vaan ajattelen omiani,
en kuule enkä nää mitään,
paitsi niiden naurun...
Välillä tuntuu et ne nauraa mulle,
mut mä en sit tiiä.
En pysty keskittymään niiden puheisiin,
mulla on niin ikävä sua...
Rakastan sua!!!
Selite:
näitä mun ajatuksia...
en ymmärrä enää itteeni ollenkaan...
van haitanneeko tuo... :)
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
