Katson kuvaasi, ihania kasvojasi.
Silmiäsi, joista kerran näin rakkauden.
Muistelen ääntäsi, ihania sanojasi.
Sanoja, jotka kertoivat rakkaudesta.
Kyyneleet valuvat kasvoillani,
kasvoilla, jotka ovat surun tummentamat.
Miksi meille kävi näin,
vaikka niin paljon rakastimme?
Olen nyt toisen,
mutta itken perääsi vieläkin.
Tiedän, etten sinua koskaan voi unohtaa,
en ketään muuta oikeasti rakastaa.
Pieni sydämeni, joka rikkinäisenä huutaa,
kuuluu vain sinulle.
Sinulle, jolta kerran sain maistaa rakkautta.
Selite:
tämmöset fiilikset vaan välillä...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
melkein yhdyn..tosin itse en toisen vaan hän..ihana runo :)