Kuulin kerrottavan tarinaa,
vain hiljaista kuisketta.
Maista kaukaisista,
valtamerten takaisista
se kertoi.
Aikojen takana,
seuduilla rajattomilla.
Kohtasi mennyt ikuisuuden
ja hetkellä ajattomuuden
tapasi yksi toisen
Nyt kaikuu korvissa rakastavien
tämä tarina
kauan sitten unhoitettu.
Kunniaksi aikojen menneiden
palaamme hetkeen ikuiseen.
Kuiskaus hento,
hiljainen pyyntö:
"älä unohda".
Kaiun kuulla voit
huulilta rakkaan.
Selite:
Onko tässä oikeasti mitään järkeä!? :)
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
ajattomuuden tuntua tosiaan.en täysin ymmärrä viestiä mutta kuulostaa mukavalta runo.
Tässä runossasi on ajattomuuden tuntua
Haikeus ja kaipaus kuvastuu runossasi jossa vain kuiskaus kaikuna kulkee.