Nimetön

Selälläni sängylläni, kannettava tietokone sylissäni.
Mietin asioita.. muistelen vanhoja juttuja.

Sinä päälimmäisenä mielessäni. Luin juuri runojasi, osista toivoin että ne olisi minulle kirjoitettu.. osista taas ettei ne olisi. Tyhmää ja tyhjää toiveajattelua.. kyllähän minä sen tiedän.. huomionkipeä idiootti..

Kaipaan sinua silloin tällöin.. olet kuitenkin ainoa ihminen jonka olen lähelleni päästänyt eikä ole minua satuttanut..
Olen monesti aloittanut kirjoittamaan sinulle viestiä kännipäissäni baarin nurkkapöydässä rocknrollia kuunnellessani, ja muistellessani miten tanssimme silloin kerran ihmisten ihastellessa meitä. Muistatko sen illan? Taisit minulle joku yö lähettääkkin viestin samasta aiheesta.. tyhmyyttäni ja arkuuttani en vastannut.
Mutta yhtäkään viestiä en ole itse tainnut sinulle lähettää.. monesti miettinyt että hyvä niin.. mutta myös monesti harmitellut. Ei meillä taida enää olla mitää.. edes kunnollista ystävyyttä.
Rehellisesti sanottuna.. kaipaan sinun läheisyyttäsi ja rauhoittavia sanojasi. Sinä ymmärsit minua.
Ehkä vielä joskus saan halauksen sinulta.. se on oikeastaan asia, mitä juuri nyt tarvitsisin.. halaus, ja juuri sinulta.