Odotus

Runoilija JustJoe

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen sydan-raamit"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M998,312C984,152,870,35,728,35C633,35,546,86,497,168C449,85,366,35,272,35C130,35,16,152,2,312C1,319-4,357,10,418C31,506,79,585,149,649L497,965L851,649C921,585,969,506,990,418C1004,357,999,319,998,312zM952,409C933,489,890,562,826,620L497,913L174,620C110,562,67,489,48,409C34,351,40,319,40,318V317C52,176,150,74,272,74C362,74,442,129,479,218L497,260L515,218C552,130,635,74,728,74C850,74,948,176,960,318C960,319,966,351,952,409z"/></svg></span> JustJoe kuva
mies
Julkaistu:
89
Liittynyt: 31.7.2016
Viimeksi paikalla: 14.5.2021 11:01

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

.......................................... 

Something
   to live
     for
..........................................

Balladi viipyjästä

Vaeltaa yksin
meren hiljaisuuden äärtä,
vaeltaa sydämessä
jossa veri liikkuu
kuin meressä aalto;
hänen muuntumisensa alkaa
pimeän tunteina
ja hänen rakkauteensa se
kajoaa kuin ilma veteen.
Siellä merellä lipuvat
vaiti laivat,
jotka vievät mielen
kaukaisen seutuihin.
Ensin purjehdus yli!
Sitten muisto, siipienväli,
kantavat tuulet,
metsien hiljaisuus.
Vaeltaa yksin,
avaruudessa vanki,
pakoaan taival,
matkaansa kivi,
ja kumminkin kotonaan
tuntemattoman seuduilla
surussaan
joka on elementtien suru;
lintunsa hajalla,
huutonsa mykistynyt,
ja kumminkin paluu
uneksittuun,
joka elää maassa,
joka korottaa vuoret,
joka kokoaa veren
kuin huudon sisälle kuolemaan.
Kohta tulevat kuvansa
kuin sokeat kerjäläiset
lähelle, kätten luo,
rannikon rantojen luo.


Bo Carpelan; Elämä jota elät










 
 
Pieni tyttö istuu yksin penkillä ja odottaa. Hänellä on päällään valkoinen satiininen yöasu ja koiratohvelit. Tytön jalkojen juuressa on pieni nallekuvioinen laukku ja sylissä iso, mustavalkoinen leikkikoira. Koiralla on punainen rusetti kaulasssa. On hämärää ja sataman lyhtyjen valossa erottaa juuri ja juuri tytön profiilin. Jostain kaukaa sataman läheltä kuuluu melua. Ilta on kääntymässä yöhön ja neonvalot kutsuvat jo humalaperhosia puoleensa.

Jostain hämärästä saapuu pieni poika tähtikuvioisessa yöasussaan ja istuu varovasti tytön viereen. 

"Mitä sinä odotat?" 

Poika kysyy hiljaisella äänellä. 

Tyttö ei vastaa pojalle. Hän ei edes katso poikaa vaan hermostuneen oloisena rapsuttaa koiraansa. Lemmikin vasen takajalka on hieman irti. Tyttö puhuu hiljaa koiralleen.

"Kyllä hän saapuu. Ihan varmasti. Hän lupasi. HÄN LUPASI."

Tyttö kaivaa laukustaan kuvan, jossa pienen tytön ruskeat silmät hymyilevat kun hän poseeraa ylpeänä poski isän poskea vasten. Tyttö piirtää kohmeiseen lasiin sydämen. Tytön silmät lasittuvat. Kyynel vierii tytön poskea pitkin ja putoaa kuvan päälle.

"Humala vei isäni" Tyttö sanoo hiljaa ja jatkaa:

"Niin minulle kerrottiin. Hän lähti kuulemma tästä satamasta kun olin kolmen vanha. Hän sanoi palaavansa. Tai niin hän kirjoitti. Isäni jätti minulle tämän koiran ja kirjeen. Pidätkö koirista? Se on kiltti. Isäni oli myös kiltti. Leikki kanssani ja teimme yhdessä kaikkea hassua. Sillä on hyvä hajuaisti, koirallani siis. Se haistaa viinan lemun jo kaukaa ja varoittaa minua. Pakkaan tuolloin aina laukkuni ja lähden käyttämään koiraani salaa kävelyllä. Otan mukaani isäni kirjeen, kuvan ja yhden keksin evääksi itselleni ja koiralleni. Tänään äitini miesystävä yllätti meidät kun olimme lähdössä ja tarttui koiraani jalasta kiinni. Silloin se PURAISI sitä ilkeää miestä!"

Tyttö on silminnähden järkyttyneen oloinen kertoessaan tarinaansa ja näyttää pojalle koiran suuta, josta roikkuu pieni vaaleanpunainen kieli. Samalla tyttö kääntää kasvot poikaan päin ja tämä näkee kasvojen vasemman puolen punottavan ja tumman silmänympäryksen. 

 "Äitini pitää merimiehistä. Minä en" Tyttö sanoo totisena. 

"Sinulla on rohkea koira." Poika vastaa ja jatkaa

"Olen hukannut veljeni. Oletko nähnyt häntä? Hän on tummatukkainen ja minua pidempi . Hänellä on aina hirveä kiire. Kuin tuli polttaisi hänen jalkojensa alla. Hän pitää väreistä ja kiiltävistä pinnoista. Kävin kyselemässä yökerhoista ja ovimiehiltä. He eivät olleet nähneet häntä. "

"En." 
Tyttö vastaa ja jatkaa

"Halautko rapsuttaa koiraani?"

Poika rapsuttaa koiraa leuan alta. 

"Humala vei myös minun äitini. Se tapahtui sen jälkeen kun eräs tumma ja tulinen mies varasti hänen sydämensä. 

Tuo mies vei kaiken valon äidin elämästä. Hän ei huomannut tuon jälkeen enää minua ja veljeäni ja on vuodattanut jo vuosia kyyneleitä miehen perään. Tuntuu joskus että hukun kyyneleiden virtaan ja minun on pakko lähteä pois. Aina kun humala otti äitimme valtaansa menimme veljeni kanssa ulos keinumaan.  Eräs ilta veljeni ilmoitti ettei jaksanut enää sitä pimeää. Hän sanoi menevänsä etsimään äidin sydäntä ja tuovansa valon takaisin. Hän sanoi keinuvansa niin kovaa että lentäisi tähtiin, nappaisi valon ja toisi sen takaisin. Sen koommin en ole häntä nähnyt ja siitä asti olen käynyt täällä satamassa etsimässä veljeäni. 

Tulen toisinaan istumaan tähän kirkkailla pakkasöillä ja tarkkailemaan tähtiä jos ne johdattaisivat minut hänen luokseen. Hän oli nopea kuin tähdenlento ja vahva kuin karhu. Tiedätkö missä se on? Siis tuo tähtikuvio? Voisin näyttää sen sinulle jos ei olisi niin sumuista. Katselimme aina veljeni kanssa tähtiä ja hän opetti minulle tähtikuvioita. Hän kutsui minua pieneksi karhuksi.

Kaipaan veljeäni." 


Poika kohottaa katseen ylös yrittäen löytää pohjantähden siinä onnistumatta ja laskee katseen alas.

"Minun täytyy mennä nyt. Toivottavasti isäsi saapuu pian. Jos näen häntä kerron että odotat täällä satamassa."

Poika lähtee hämärään, takaisin kohti tummien perhosten kotia.

Tyttö jää istumaan penkille, kaivaa isänsä kirjeen laukusta ja avaa sen varovasti. Lukee sen 1248:n kerran läpi, sulkee silmänsä ja haaveilee kesästä meren rannalla isänsä kanssa.

https://www.youtube.com/watch?v=ZuZlSzMU2lY
Selite: 
https://www.youtube.com/watch?v=fAQ-RfFnGOk
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Koskettava tarina, selitteiden kappaleet elävät mukana tarinassa <3 

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Runoilija Runon nimi LuontipäiväLajittele nousevasti Kommentteja Kategoria
JustJoe Kosketuspinta 21.3.2021 4 Runo
JustJoe Matka 10.3.2021 2 Tarina
JustJoe Ullakko vai eikö? 8.3.2021 3 Runo
JustJoe Lähdejää 27.2.2021 3 Runo
JustJoe Kannattele 19.2.2021 5 Runo
JustJoe Meri 5.1.2021 4 Runo
JustJoe Vain yksi yö 27.12.2020 1 Runo
JustJoe Through the darkest 20.12.2020 2 Runo
JustJoe Pisarat 13.12.2020 1 Runo
JustJoe Kolme tulta 1.12.2020 2 Runo
JustJoe Jäljen jättäjä 22.11.2020 2 Runo
JustJoe Marrasportti 17.11.2020 2 Runo
JustJoe Yläkerran ikkuna 11.11.2020 3 Runo
JustJoe Hulluja kuin roomalaiset... 10.11.2020 1 Runo
JustJoe A heart healing melody 3.11.2020 1 Runo
JustJoe Pohjoinen haiku 30.10.2020 2 Runo
JustJoe Quercus robur 18.10.2020 6 Runo
JustJoe Katse 9.10.2020 2 Runo
JustJoe Purkautumisia 4.10.2020 2 Runo
JustJoe Piirrä meidät 27.9.2020 2 Runo
JustJoe Valon kolme lasta 10.9.2020 4 Runo
JustJoe Kylmät kädet 5.9.2020 2 Runo
JustJoe Scrabble 2.9.2020 1 Runo
JustJoe Routarajan alle 31.8.2020 0 Runo
JustJoe Lupaus 18.8.2020 2 Runo
JustJoe Hapuilua 17.8.2020 3 Runo
JustJoe Kesän muisto 9.8.2020 3 Runo
JustJoe Punainen 31.7.2020 2 Runo
JustJoe Leipäkivi 26.7.2020 2 Runo
JustJoe Teos 19.7.2020 1 Runo
JustJoe Yhtenä iltana 19.7.2020 1 Runo
JustJoe Kituva koivu 5.7.2020 3 Runo
JustJoe Life in a box 29.6.2020 0 Runo
JustJoe Sade 20.6.2020 2 Runo
JustJoe Pearl in the lake 20.6.2020 0 Runo
JustJoe Draw the line 19.6.2020 0 Runo
JustJoe Aamukaste 7.6.2020 3 Runo
JustJoe One out of ten 4.6.2020 0 Runo
JustJoe Kivi, helmi ja joki 3.6.2020 1 Runo
JustJoe Pisaroita ikkunassa 29.5.2020 1 Runo
JustJoe Fifty shades of something 23.5.2020 3 Runo
JustJoe Matter of time 11.5.2020 1 Runo
JustJoe Kulmakivi 3.5.2020 2 Runo
JustJoe Odotus 25.4.2020 1 Tarina
JustJoe Pohdintoja pienessä piirissä 24.4.2020 3 Runo
JustJoe Hajatelmia 11.4.2020 3 Runo
JustJoe Luovuudesta 9.4.2020 2 Runo
JustJoe Musiikista voimaa 4.4.2020 3 Runo
JustJoe Kutsu 29.3.2020 4 Runo
JustJoe No response 31.1.2020 3 Runo

Sivut