Naama ilmentää hulluutta,
sarkasmin esiinmarssi.
ihmismieli tuntuu vieraalta.
Jokin katselee minua öisin,
taidan vaihtaa radiokanavaa.
Ajatukset olivat turtia.
Pehmeäpäisen matka
normaali-lyseoon.
Sitä keskitasoa,
tylsää ja ei mitään.
Etenkin ei mitään.
Tyhjää tunnelia ja lisää
suoraa motaria
Välillä tuli korppi.
Se jutteli minulle peilin päältä.
halusi hyvää,
teki pahaa.
Viilsi ranteitani kynsillään.
Istui pään päällä ja jutteli.
Paska lintu.
Kertoi minulle vieraista maista,
missä viini virtaa ja raavaat miehet
eivät käytä pikkuhousuja.
Päivällisellä koirien kanssa
kaikki näyttää paljon paremmalta:
bokserin kuolaava naama,
liikemies-mustalaiset,
paskaa kiljua.
Joka runossa
nonparelleja,
kiimaa,
siemennestettä,
vitullista tuskaa.
Ja tyhjäpäisten mummojen mukaan vääränlaisia loppuja.
Älä tuu multa kyselemään.
Enmä tiedä,
en ole koskaan tiennytkään.
Enkä todellakaan halua tietää:
Miten perhosista ja auringonlaskussa narkkaavista söpöläisistä kirjoitetaan.
Syö mut,
korppi kuiskaa
Pyydän ketsuppia
Eikä tämä julma todellisuus maistu enää elämältä.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Märehtikäämme itsesäälissämme
supisuomalaisina synkistelyn sopuleina
periluterilaisina pakanoina
angstin amfetamiiniruiskun rei’ille puhkoman runosuonen
sylkiessä sensaatiohakuista sisälmyssylttyä
räkää roiskivan raadollisuuden
muka-realismin
teennäisessä turkissa
hurmeessa, hiessä, harmaudessa
haikeuden hömpässä
Elettävävä on
tätä elämätä,
vaikka se
tuntuisi olevan
läpeensä mätä.
"ILo Herrassa on iankaikkinen vaan,
se ruusu ei lehtiä poista.
Jo nuorena riennä se saavuttamaan,
ei vertaista ruusua toista.
Lämmöllä epeli.