Enää vain tihkua ja puolikas Burana

Runoilija UsedToBeAlive

mies
Julkaistu:
10
Liittynyt: 12.7.2016
Viimeksi paikalla: 28.3.2024 8:32

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Syys,
taskussa kevät,
Termarissa lämmin kuolema,
runoilijan ajatus
 

Naama ilmentää hulluutta,

sarkasmin esiinmarssi. 

ihmismieli tuntuu vieraalta. 

Jokin katselee minua öisin,

taidan vaihtaa radiokanavaa. 

 

Ajatukset olivat turtia. 

Pehmeäpäisen matka 

normaali-lyseoon. 

Sitä keskitasoa,

tylsää ja ei mitään. 

Etenkin ei mitään. 

Tyhjää tunnelia ja lisää

suoraa motaria

 

Välillä tuli korppi. 

Se jutteli minulle peilin päältä. 

halusi hyvää,

teki pahaa. 

Viilsi ranteitani kynsillään. 

Istui pään päällä ja jutteli. 

Paska lintu. 

 

Kertoi minulle vieraista maista,

missä viini virtaa ja raavaat miehet

eivät käytä pikkuhousuja. 

Päivällisellä koirien kanssa

kaikki näyttää paljon paremmalta:

bokserin kuolaava naama,

liikemies-mustalaiset,

paskaa kiljua. 

 

Joka runossa

nonparelleja,

kiimaa,

siemennestettä,

vitullista tuskaa. 

Ja tyhjäpäisten mummojen mukaan vääränlaisia loppuja. 

 

Älä tuu multa kyselemään. 

Enmä tiedä,

en ole koskaan tiennytkään. 

Enkä todellakaan halua tietää:

Miten perhosista ja         auringonlaskussa narkkaavista                söpöläisistä kirjoitetaan. 

 

Syö mut,

korppi kuiskaa

 

Pyydän ketsuppia

Eikä tämä julma todellisuus maistu enää elämältä.

oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Tällaisesta tekstistä tule paha mieli ja tämä tekee vihaiseksi.
Huhhuh. Sinä juuri teit ison vaikutuksen. Aivan upea runo. Mielipuolinen, vihainen, turhautunut, vaikuttava, voimakas, loistava. Hittovie että tykkäsin. Osui,upposi, ja jäi. 
Tsiisus kraist! Pitkästä aikaa todella päräyttävä runo, kiitos!
Taidokasta ja väkevää sinua jälleen, joskin kauneuden, puhdassontisuuden ja massaan hukkuvan pöytälaatikkorunoilun tyylillinen halveksunta on yhtä epäaitoa kuin sentimentaalinen höttö toisessa ääripäässä.

Märehtikäämme itsesäälissämme
supisuomalaisina synkistelyn sopuleina
periluterilaisina pakanoina
angstin amfetamiiniruiskun rei’ille puhkoman runosuonen
sylkiessä sensaatiohakuista sisälmyssylttyä
räkää roiskivan raadollisuuden
muka-realismin

teennäisessä turkissa

hurmeessa, hiessä, harmaudessa
haikeuden hömpässä

Elämä on suurta lahjaa Kaikkivaltiaalta Jumalalta.

Elettävävä on
tätä elämätä,
vaikka se
tuntuisi olevan
läpeensä mätä.

"ILo Herrassa on iankaikkinen vaan,
se ruusu ei lehtiä poista.
Jo nuorena riennä se saavuttamaan,
ei vertaista ruusua toista.

Lämmöllä epeli.
Runo joka tuntui. Virkistävää kuulla asioista oikeilla nimillä. Yllätyksiä täynnä, loppu kasasi jotenkin paketin. Upea runo.
 

Käyttäjän kaikki runot