Yksinäinen Mollamaija

Runoilija Mia

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 3.4.2011
Viimeksi paikalla: 28.3.2018 15:55

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
29.8.1996

 


 

Tunnetaan myös nimellä Mirette. 21-vuotias, kyllä sieltä lähiörottaseutujen läheltä. Pirtelö- ja teeaddiktinen maalari ja dataaja. Myös kulttuurifriikki ja ilmaisen rahan perässä oleva.

 

Minä olen rikki revitty, pois heitetty, loppuun käytetty.
Mollamaija, jota lapsi ei enää tarvitse.
Makaan yksin katuojassa, vailla toivoa paremmasta, toivoa uudesta huomisesta.
Päältäni kävellään, päälleni syljetään.
Mutta minäpä vain hymyilen, sillä ommeltu suuni ei muuhun taivu.
En päästä ääntäkään, huuleni ovat sinetöidyt.
Nappisilmäni tuijottavat pimeyteen mitään näkemättä.
Kuka vaivautuisi nostamaan minut ojasta, ompelemaan repaleiset vaatteeni?
Minä olen vain lelu, jolla leikitään hetken aikaa ja lopuksi heitetään menemään.
Ainahan tilalle voi hankkia uuden ja kauniimman leikkikalun, kun minua ei enää tarvitse.
Minä olen rikki revitty, pois heitetty, loppuun käytetty.

Selite: 
Runo, minkä olen veistänyt pari vuotta sitten emoaikoja eletessä.
Kategoria: 
 

Kommentit

Kyllä tämä herättää monia monia ajatuksia... upeasti kirjoitettu

Käy sääliksi Mollamaijan kohtaloa
voin samaistua.

 

Käyttäjän kaikki runot