Minä olen rikki revitty, pois heitetty, loppuun käytetty.
Mollamaija, jota lapsi ei enää tarvitse.
Makaan yksin katuojassa, vailla toivoa paremmasta, toivoa uudesta huomisesta.
Päältäni kävellään, päälleni syljetään.
Mutta minäpä vain hymyilen, sillä ommeltu suuni ei muuhun taivu.
En päästä ääntäkään, huuleni ovat sinetöidyt.
Nappisilmäni tuijottavat pimeyteen mitään näkemättä.
Kuka vaivautuisi nostamaan minut ojasta, ompelemaan repaleiset vaatteeni?
Minä olen vain lelu, jolla leikitään hetken aikaa ja lopuksi heitetään menemään.
Ainahan tilalle voi hankkia uuden ja kauniimman leikkikalun, kun minua ei enää tarvitse.
Minä olen rikki revitty, pois heitetty, loppuun käytetty.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kyllä tämä herättää monia monia ajatuksia... upeasti kirjoitettu
Käy sääliksi Mollamaijan kohtaloa
voin samaistua.