minä istuisin siinä nurkkapöydässä
odottaisin sinua niin kauan
että kaikki valo olisi mennyt ja kahvi kylmennyt
murunen mokkapalasta jäljellä
minä kirjoittaisin sinun nimesi tuhat kertaa
pöydän tahmaiseen pintaan
hengittäisin palanutta kahvia ja kardemummaa
sinä minun tervashampooni tuoksua
minä katsoisin sinuun hetken
sinä näkisit siinä hetkessä kaiken
eikä se sinua pelottaisi
ja minä antaisin sinulle itsestäni puolikkaan
tai ehkä toisenkin
mutta sen puolen jota kukaan muu ei näe
sen minä antaisin ensimmäisenä
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut