Tukkilautta

Runoilija DC_10

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> DC_10 kuva
mies
Julkaistu:
6
Liittynyt: 25.6.2016
Viimeksi paikalla: 20.5.2019 14:35

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Minun näkökulmastani katsoen on paras runoteos se, joka on kirjoitettu Kominternin sosiaalisesta tilauksesta, jonka päämääränä on proletariaatin voitto, ja joka on laadittu työprosesseja tutkivan tieteellisen elimen ohjeiden mukaisesti varustetun työpöydän ääressä.

Vladimir Majakovski: "Kuinka säkeitä valmistetaan"
 
 
Muistelen tähän joen
vapaalla kädellä määrämittaisen
tukkilautan jolla voi

Jonkun rannalle huiskuttamaan
kaipauksenvalkean huivin

Sillä olemme aina taas lähdössä
palataksemme laulaen keväisin
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Kerrassaan mainiota tukkilaisromantiikkaa parhaimmillaan <3 
Kiitos. Tämähän on meissä jokaisessa, joko lautalla taiteillessa tai rannalta ihaillessa. Harmi, että tämäkin elinkeino on ns. katoavaa kansanperinnettä. Joka tapauksessa kuuluu kevääseen siinä missä tuomet ja leskenlehdetkin. Tykkään tästä valon paluusta.
Toiset lähtevät ja palaavat, jotkut pysyvät paikoillaan...ja jotkut eivät palaa.
Hyvä runo.
Kiitos. Niin elämässä kuin rakkaudessakin on aina helpompaa luovuttaa, koska tiukkoja paikkoja tulee väistämättä. Luonteenpiirre kai lienee muutoin onko paikallaanpysyvää tyyppiä vaiko liikkuvaa. Sitoutuminen voi merkitä myös luopumista, haaveista esimerkiksi. Useinhan toivoo täydellisessä olotilassa, ettei mikään muuttuisi. Mutta ihmiset muuttuvat, asiantilat vaihtuvat, kehitystä tapahtuu. 
Kevättä rinnassa! Kaunis,haikeakin!
Ensimmäistä kappaletta pyörittelin ja pureskelin, lisäsin mielessäni pilkunkin. Tämä tuo ajatuksiin laulelman keltaisesta huivista,hmm.. :)
Kiitos. Tosiaan mielessäni soi kirjoitushetkelläkin joku laulu jossa oli ehkä tukkilainen ja neidolla pellavahuivi. En muista mikä se on tarkalleen, ehkä tuo sama keltaisen huivin laulelma? Pidän miten joskus nykyhetkeen sekoittuu menneen nostalgiaa. Mutta en tiedä pidänkö välimerkeistä yhtään!
 

Käyttäjän kaikki runot