tämä on taas niitä aamuja
kun kuu ei halua päästää irti auringosta
edes kahvi ei maistu
jään vuoteeseen makaamaan
sinusta ei kuulu mitään
et tullut kotiin yöksi
kai pian pääset putkasta
pitääkö laittaa ruokaa valmiiksi
ihankuin et välittäisi
vaikka tiedän että välität
olet vain sellainen luonne
joka ei koskaan palaa satamaan
menen metrolla keskustaan
ostan halpaa kahvia
tomaatteja, ja alennuksesta maitoa
sinusta ei kuulu vieläkään mitään
äiti soittaa ja kysyy mitä kuuluu
rahat on loppu ja työt senkun vähenee
teen tuulesta suojan kun pimenee
soitat vihdoin kun jo menen nukkumaan
olit kadottanut puhelimen
ja passin ja lompakon
olit yön rahaton ja suojaton
no mikset tullut kotiin
tiedän että ne puhuu kaupungilla
siitä miten otit minut
etkä jotain muuta
jotain jolla on nätit kasvot ja joka olis muutenkin laiha
pidän susta kiinni
en päästä menemään
itket taas itsesi uneen
kysyin, miten jaksat ensinkään
aamulla heräsin kun laulelit korvaani
puristit hiljaa mutta lujasti
sanoit että lähdetään tukholmaan
vain sinä ja minä, kahdestaan
nyt ollaan sitten tukholmassa
meillä on kaksi lasta ja kultainen noutaja
teet kahta työtä muttet valita
vaikka olenkin lihonut ja tukka on takussa
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ihana, toivottavasti tositarina!
Tämä kasvutarina opettaa että muutos parempaan on mahdollinen ja kannattaa. Ilahduttava tarina
Upea tarina, vau. Irtiotto kannatti.
Upea tarina, vau. Irtiotto kannatti.
Ihana, toivottavasti tositarina!
Tämä kasvutarina opettaa että muutos parempaan on mahdollinen ja kannattaa. Ilahduttava tarina
Upea tarina, vau. Irtiotto kannatti.
Upea tarina, vau. Irtiotto kannatti.