Vaikka kuinka olen vahva
Se varjo seuraa kulkijaa
Vaikka kuinka olen vihainen
Ei suru poistu piilostaan
Oi onni, saanko hetken istahtaa
Edes eteiseesi tulla huokaamaan
Olen uupunut kehumaan, kuinka ehjä olen
Miten valhe liian helposti unohtaa toden
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
vau. Upean rehellinen ja henkilökohtainen runo, jolloin lukija pystyi tuntemaan samat tunteet. Loistavaa kuvailua hienoilla riimeillä. Pidän! :D
älyttömän mahtava runo!
Ihanan hento, pehmeä ja suloinen.
Kaikessa surumielisyydessään kuitenkin todella hellyyttävä.