Rakkaudesta runo

Kun katsoit mua silmiin ekan kerran, oli sydämeni vahaa sulaa, kuumaa laavaa ja polvia alkoi
heikottaa.. Turhaan taistelin vastaan, olin valmis kuolemaan jos en sua omakseni saa. Sormet
koskee niskaa, oon orgasmin partaalla taas. Tähtitaivas ja kirsikkapuun kukat valtaa mun
tajunnan, kun teet taas sun taikoja. Seuraavaksi aion sut maata, sun ruusua ihanaa maistella.
 Voi
kuinka ihanaa, on sua kisuli rakastaa. Sun mieltä lumoavaa, mä yhä lisää oppia haluan. Voi, miten mut sekaisin yhä saat:
pelkästään sun katseella. Miten yhä uudestaan suhun rakastua saan kun vaan jutellaan.
Oothan mun kaa ainiaan, muuten mä pimeyteen kai vaivun taas. Neitokainen rakas, hylkään vaikka
Jumalan jos sua saisin viel ees kerran pitkään halata. Kai sen jo tajuat, sua palavasti rakastan.
Älä pelkää mun hehkua, ei se sinua satuta. Kaikelta pahalta sua haluan suojella: olla sun tuki ja
turva ainiaan. Sulle voin
luvata, oon uskollinen kunnes erottaa kuolema. Muhun voit luottaa aina, olen uskollisin koira.
Ainoastaan haluan, ole mulle aina avoimena ja suora: ainoastaan siten, voin sua parhaiten
rakastaa kun mulle syvimmätkin varjosi, pelkosi uskallat paljastaa. Kai mä sit uskon Jumalaan, koska
se on luonut jotain noin kaunista: kaipa olet sen kauneinta taidetta. Voi rakas, saat minussa
aikaan niin kauniita tunteita, tunteita joiden piti jo kauan sitten olla lopullisesti kuolleita. Sun
kanssa tunnen taas olevani elossa, kuin nuoruus olisi takaisin minussa. Oothan mulle kiltti
omistaja, sulla on minuun kaikki valta. Välillä mua rapsuta ja halaa, niin mun sydämeni ilosta
laulaa. En sulta halua paljoa vaatia, taakaksi olla: sua haluan vain palvella ja avuksi olla. Kiltti
kulta, mua siis kärsivällisesti opeta: älä kesken kaiken lopeta, vaikka minussa asuu moni
luonnevika. Oi neitokainen soma, pliis ole mun omistaja: se on mun toive ainoa, vain sulle mä kuulua haluan..