Aika pysähtynyt.
Äänet hiljennetty.
Meren kylmä harmaa,
tunnustaa tehneensä sen.
Sama lurjus varasti myös ajatuksen.
Pohjalla kivet mustansävyiset hukkuneet,
on ihmisten ajatukset iloiset.
Rantapuiden, noitien varjot.
Raapivat sormillaan veden pintaa.
Ne sormet ei,
viiltoa,
haavaa.
Teräksen Pintaan tee.
Puiden narisevat huokaukset.
On kuin,
jalanjälkeni ikuisuuden autiomaassa
Selite:
Olin selvittämässä ajatuksiani ja haahuilin meren äärellä...se mitä piti selvittää hävisi jonnekkin.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Aika lailla nimensä mukainen. Hento, ilmava aika nätti. Yyh, mutta kyllä.
Kiitos.