Saaralle

Runoilija -Tuhkasta Valettu-

nainen
Julkaistu:
174
Liittynyt: 14.12.2003
Viimeksi paikalla: 4.11.2023 21:42

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Hei, olen ~Tuhkasta Valettu~
ja minä kirjoitan tuntemuksiani elävästä elämästä.
Tunteeni koostuvat tuhkasta ja vedestä,
en siis tunne paljoakaan.
Don Huonojen Sydänpuun laulaminen öiseen aikaan
siinä kukkakuvioisella matolla,
niille tyhjille seinille on minun ainoa harrastukseni,
se joka pitää hengissä.
Jalkani ovat aina jäätymispisteessä,
eikä kukaan ojenna kättänsä minulle.

Olen epätäydellinen ja arville revitty,
hajalle raiskattu ja yksinäinen sielu.
Se kaikki tekee minusta sairaan,
vaikka olenkin (kai) täysin terve - teidän silmissänne.

Kuljen tupakansavu sumussa päivästä toiseen,
olen katkeransuloinen esimerkki epäkelvosta lapsesta,
jolle ei ole koskaan annettu tarpeeksi virikkeitä.
Löydät minut kallioilta, katselemasta tähtiä, rakastan yötä.
Ehkä elämässäni on olemassa onnen illuusio,
hetkiä jolloin olen onnellinen valheessa.

En ole koskaan saavuttanut totuutta,
enkä koskaan ole ollut tarpeeksi tyytyväinen mihinkään.
Melankoliaa ja veitsiä, verta ja kyyneleitä.
Ehkä opitte muistamaan,
että minua kannattaa lähestyä varoen. Aina

Tai sen sijaan voitte olla välittämättä
ja vain antaa minun mennä...

Tässä runojani parhaiten kuvaava arvostelu ikinä:
"Kirje on toisinaan paras tapa sanoa jotain, mikä ei kuulu.
Mitä ei saa äänensä kantamaan. Kertoa paljon, ja paljon enemmän.
Luettuani runojasi, ajattelen kuinka suuren ahdistuksen ja kaipuun orja olet.
Kyllä Sinä varmasti tiedät, että kaiken kaaoksenkin jälkeen, tulee aika, jolloin vihdoin pääsee sateenkaarensa päähän.
Löytää majakan, löytää käden.
Purat kuitenkin hyvin tuntojasi, niistä saa kosketuksen Sinun elämääsi.
Surullisen, silti kauniin. Ahdistavan, mutta pehmeän.
Arvostelija: T J"
Ja vielä yksi tärkeä asia:
älä arvostele runojani jos et keksi muuta sanottavaa
kuin jonkun yhden adjektiivin, perusteluja kiitos.
Äläkä missään nimessä sano minulle, että: "tiedän miltä toi tuntuu!"
Sillä jokainen ihminen kokee asiat eri tavalla kuin toinen.
 

Kolmen vuodenkin jälkeen
tämä sama tuska edelleen sisälläni,
kaipaus on pohjaton,
ikävä on porannut reiän sisimpääni.

Kylmyys jäi osaksi minua
kun lähdit pois,
pala minusta katosi,
otit sen mukaasi.

En osaa kertoa kenellekään
miten paljon tämä kaikki sattuu,
tuskin kukaan ymmärtäisikään kokonaan.

Olen aina Sinun.

Hymyilen jo usein,
useammin kuin ennen.
En silti kykene elämään,
ajattelematta Sinua,
teitä kumpaakin.

Istuin säveltämään toissa yönä Sinulle,
yritin pukea sen rakkauden sanoiksi,
kaipauksen säveliksi,
en tiedä onnistuinko.
Ajatus on silti kai tärkein?

On ikävä Sinua,
ottaisitko kädestäni kiinni?
Halaisitko minua
ja kysyisit taas:
"miksi sä nalle murjotat?"

Paras Ystävä
on aina Paras Ystävä
ja täällä on kylmä ilman Sinua.

Tänä yönä annan taas muistoissani
hetken Sinulle,
meidän yhteiselle matkalle,
jonka ei olisi pitänyt vielä päättyä.

Joka kerran kun taivaalla loistaa kirkas tähti
tiedän että minua ajatellaan.

Itken tänäänkin ikävääni,
kaipuutani,
pohjattomuutta,
tyhjyyttä,
tätä kaikkea mikä jäi kun lähdit.

Kaipaus vie voimani,
tuntuu tyhjältä.

Anna anteeksi,
en halua satuttaa.

Selite: 
Saara: 18.5.1985-14.3.2002. Lepää rauhassa Rakas!
Kategoria: 
 

Kommentit

Kaunis, koskettava ja kipua, menetystä täynnä on tämä muistorunosi. Jäljelle jääminen on aina raskainta, sinä tiedät sen yhtä tarkkaan kuin minäkin. Voimia toivotan sinulle, ja toivon, että sinun kipusi laantuu pikkuhiljaa, niin kuin minun on tehnyt. Nyt jäljellä ovat suloiset muistot, ja enää harvoin kipu puraisee täydellä voimallaan. Pidä kiinni muistoistasi, ja elämästäsi.

Ohhoh, kertakaikkiaan upea, ihana, kipeä on runosi...*sanaton*, miten osaatkin kuvailla sanoin sitä mikä jäljelle jää...

Tää on niin kaunis...
Voimakas... Saa melkein kyyneleet silmiin...

erittäin kaunis muisto runo.
kaipuun ja surun aistin heti runostasi.
runosi kosketti mua,
menetin itsekin erään ihmisen viereltäni...
ja suru ja kaipuu on suunnaton...

Sytytän tänään kynttilän muistoksi, vaikken tuntenutkaan henkilöä...

Päivän myöhässä, niin aina. Olen ollut kadoksissa itseltäni ja maailmalta. Huono tekosyy jättää sinut yksin surusi kanssa. Olisin halunnut olla enemmän mukana, mutta olin aina nukkumassa.

Tässä todella tulee sun Rakkaus Saaraa kohtaan esille kauniisti. Toivoisin niin, että Saara voisi vielä olla täällä luonasi, mutta en voi tehdä mahdottomia. Nykyään tuntuu, etten mitään. Saara on vielä sun kanssas, se varjelee joka ilta sun untas, sitä vähää mitä sä enää nukut. Vaikka se ei enää voi olla sun kanssas niin konkreettisesti, niin se on osa sua, aina... *kadotti ajatuksen ja vaipuu hiljaisuuteen*

Se on niin helvetin väärin, että joittenkin elämä päättyy niin lyhyeen.
Otan osaa.

Tämä on erittäin kauniisti kirjoitettu. Tästä kyllä aistii sen kaipuun ja ikävän.

voimakkaasti tulee tunne tänne asti, hienoa tekstiä. Tämä sai kyyneleet silmiin ja mun pitäisi yrittää keskittyä tässä yön aikana töihini. Nyyh.

runosi sanoma koskettaa...syvältä...kauniisti hänelle kirjoitat...

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot