Kolmen vuodenkin jälkeen
tämä sama tuska edelleen sisälläni,
kaipaus on pohjaton,
ikävä on porannut reiän sisimpääni.
Kylmyys jäi osaksi minua
kun lähdit pois,
pala minusta katosi,
otit sen mukaasi.
En osaa kertoa kenellekään
miten paljon tämä kaikki sattuu,
tuskin kukaan ymmärtäisikään kokonaan.
Olen aina Sinun.
Hymyilen jo usein,
useammin kuin ennen.
En silti kykene elämään,
ajattelematta Sinua,
teitä kumpaakin.
Istuin säveltämään toissa yönä Sinulle,
yritin pukea sen rakkauden sanoiksi,
kaipauksen säveliksi,
en tiedä onnistuinko.
Ajatus on silti kai tärkein?
On ikävä Sinua,
ottaisitko kädestäni kiinni?
Halaisitko minua
ja kysyisit taas:
"miksi sä nalle murjotat?"
Paras Ystävä
on aina Paras Ystävä
ja täällä on kylmä ilman Sinua.
Tänä yönä annan taas muistoissani
hetken Sinulle,
meidän yhteiselle matkalle,
jonka ei olisi pitänyt vielä päättyä.
Joka kerran kun taivaalla loistaa kirkas tähti
tiedän että minua ajatellaan.
Itken tänäänkin ikävääni,
kaipuutani,
pohjattomuutta,
tyhjyyttä,
tätä kaikkea mikä jäi kun lähdit.
Kaipaus vie voimani,
tuntuu tyhjältä.
Anna anteeksi,
en halua satuttaa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis, koskettava ja kipua, menetystä täynnä on tämä muistorunosi. Jäljelle jääminen on aina raskainta, sinä tiedät sen yhtä tarkkaan kuin minäkin. Voimia toivotan sinulle, ja toivon, että sinun kipusi laantuu pikkuhiljaa, niin kuin minun on tehnyt. Nyt jäljellä ovat suloiset muistot, ja enää harvoin kipu puraisee täydellä voimallaan. Pidä kiinni muistoistasi, ja elämästäsi.
Ohhoh, kertakaikkiaan upea, ihana, kipeä on runosi...*sanaton*, miten osaatkin kuvailla sanoin sitä mikä jäljelle jää...
Tää on niin kaunis...
Voimakas... Saa melkein kyyneleet silmiin...
erittäin kaunis muisto runo.
kaipuun ja surun aistin heti runostasi.
runosi kosketti mua,
menetin itsekin erään ihmisen viereltäni...
ja suru ja kaipuu on suunnaton...
Sytytän tänään kynttilän muistoksi, vaikken tuntenutkaan henkilöä...
Päivän myöhässä, niin aina. Olen ollut kadoksissa itseltäni ja maailmalta. Huono tekosyy jättää sinut yksin surusi kanssa. Olisin halunnut olla enemmän mukana, mutta olin aina nukkumassa.
Tässä todella tulee sun Rakkaus Saaraa kohtaan esille kauniisti. Toivoisin niin, että Saara voisi vielä olla täällä luonasi, mutta en voi tehdä mahdottomia. Nykyään tuntuu, etten mitään. Saara on vielä sun kanssas, se varjelee joka ilta sun untas, sitä vähää mitä sä enää nukut. Vaikka se ei enää voi olla sun kanssas niin konkreettisesti, niin se on osa sua, aina... *kadotti ajatuksen ja vaipuu hiljaisuuteen*
Se on niin helvetin väärin, että joittenkin elämä päättyy niin lyhyeen.
Otan osaa.
Tämä on erittäin kauniisti kirjoitettu. Tästä kyllä aistii sen kaipuun ja ikävän.
voimakkaasti tulee tunne tänne asti, hienoa tekstiä. Tämä sai kyyneleet silmiin ja mun pitäisi yrittää keskittyä tässä yön aikana töihini. Nyyh.
runosi sanoma koskettaa...syvältä...kauniisti hänelle kirjoitat...
Sivut