Luolamies ohjaamossa

Runoilija jyskov

Väkijoukossa yksinäisyys korostuu
Kahviossa näkymättömissä
Terapeutin tuolissa
Marketin kassalla
Yrität löytääkonehymyn takaa
Ihmisen

Pelkurin äänetön avunpyyntö
Ristikkoikkunasta ojennettu käsi
Ei tavoita ketään
Näkymätön
Ei kukaan

Rivien välissä asuu totuus
 
Totuus?
Vain tulkintaa
Vallihautoja ja muureja
Omaksuttuja tapoja
Käyttäydy hyvin ja menesty

Päivittämätön pöytäkone
Muistin sairaus
Yhtäläiset

Kutsumatonta tietoa
Lukkiintuneena ssilmukkaan
Sirpaleina hajallaan
Palomuurin käskystä ohjelma kaatuu
Tiedosto poistetaan


Yksinäinen näkymätön
Olet ohjelman osa tai virus
Itse tiedä et kumpi
Hajallaan ympäri hiekkalaatikon

Leikit rikottuna
Leikkijöiden mielistä kadonnut
Objekti tai subjekti
Toisiinsa sekoittuneina

Kuin valas rannalla
Paniikkiin juuttuneena
Kaipaat rakastavaa kättä
Joka sulkee silmät
Tai auttaa ulapalle

Ymmärtäjää jakajaa
Itkun, naurun kaivajaa

Röntgensilmä näe sisälleni
Kuvaa ultravioletilla lämpöni
Löytyykö sitä vielä?
Onko toivoa?

Rampa lapsi pelikentän reunalla
Haluaa juosta ja mustelmia
Nauraa ja onnistua
Yhdessä tuntea, olla jotakin
Mielessä jalkatukien painavat kahleet
Lukitsevat nuoruuden

Juosta pois
Olla vapaa
 
Musta hahmo unista hiipii
Mörön yksinäisyys riipii
Pelko, sen viisi kirjainta
Elämäkerta tiivistettynä

Pois luotaan työntää
Pakastaa haihduttaa

Tapahtumahorisontista pakoon ei pääse
Ajatukset sensuurin tussaamina
Diktaattorin ikeessä
Saunan takana muurin kupeessa
Kuuntelee ikuisesti laukauksia

Peilissä pelkurin haaveet
Unissa mörkö ja aaveet

Tänään, huomenna?

Pakastuneet tunteet
Kuin syksyn lumpeet
Mätänevät jään alle

Talvi ikuinen talvi
Sielun hyytää ja ryydyttää
Kesäkuumalla peiton alla
Kylmävihat puistattaa

Uni, siunaus ja kirous
Avaa väylän unelmalle

Verbaalisesti lahjaton
Saa inhot kriitikon
Joka täydellisyyttä tavoittelee

Roolin sademies
Ei voi olla kuin siimes pentti
Konekiväärinä pajattaa
Puhelaulut taitaa

Konerytmillä
Teknobiitillä

Puhelinpylvään henkinen elämä
Puhelinpylvään?
Kuka enää muistaa?

Tieto on haudattu maahan
Kulkee valon nopeudella pikselihelvetissä
Kaapelien uumpioissa
Värähdellen taajuuksina

Kauemmas, yhä kauemmas sydämen sykkeestä

Luolamies ohjaamossa ymmärrä ei
Käyttää vain 
Käyttää vain
Imee mehut
Luuytimen

 
 
 
Selite: 
Nykymeno eristää liian monet. En ymmärrä nuoteista enkä säveltämisestä mutta tätä kirjoittaessa mielessä oli selkeä biitti. Apua kaivataan säveltäjiltä, genre on vapaa.
cc
Kategoria: 
 

Kommentit

Paljon puhutteleva laulu, laittaa todellakin miettimään <3
Kiitos molemmista kommenteista 🙂
Tämä oli todella hyvä runo. Ihan voisi taputtaa.
Kiitos
 

Käyttäjän kaikki runot