Krokotiileitä

Runoilija Poppamies

mies
Julkaistu:
10
Liittynyt: 27.8.2004

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

"ainoastaan uneksija myrkyttää päivänsä,
 kantaen taakkaa murheiden, suurempaa kuin synneillään ansaitsee."

               - John Keats (pätkä suomennoksesta)



     Kuulen sydämeni huutavan
     tyhjä käteni kirjoittaa
 

Ethän päästä minua äiti
sillä minua pelottaa
pelottaa tuo suuri virta
kaikki nuo isot ihmiset
ja tatuoidut miehet
voi olla myös krokotiileitä
voi olla

Ethän siis käske minun uida
sillä minun on kylmä
ja minut voidaan jopa syödä
tuo virta on niin musta
yksin voin sinne hukkua
virtaan unohtua
se on niin musta

Älä siis vain kuivaa kyyneleitä
ja käske minun mennä
Vaan lukitse minut turvalliseen syliisi
rinnoillesi
Vain silloin olen turvassa
Uskothan minua äiti
Uskothan
Uskothan
voi olla myös krokotiileitä
voi varmasti olla
Ihan varmasti voi
varmasti

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Lapsen kielen tässä hyvin tavoitat...mieltä lämmittävästi runosi lapsen ajatusmaailmaan uppoaa.

Tästä tuli mieleen jokin suuri pelko,tilanne jolloin haluaisi vain jäädä peiton alle makaamaan,hienosti muunnettuna tällaiseksi kuvaukseksi,äiti on se joka on yleensä se turvallisin,tällaista tästä tuli mieleeni.

Jotenkin en kykene sanomaan tästä yhtään mitään, tykkään vainen.

hieno ihana tunnelma, pyydät kauniisti äidiltäsi, sillä mikä ihanampaa jos äiti voisikin kaikki krokotiilit tieltä raivata, että hänen luonaan olisi turva, minä pidän sinun sanoistasi, pidän siitä turvasta mitä koet äitisi turvallisessa sylissä, pyynnöstäsi pidän myös, olenhan itsekin äiti, sanasi ovat siksikin mielestäni kauniita, ihastutat

Surullinen,peloista kertova ja missä kokee turvallisuuden parhaiten...Hyvin koskettava.
Pidän tästä paljon,eipä noita pyyntöjä vois vastustaa,en mie ainakaan...
Surullisuuden lisäksi tässä on myös herkkyyttä ja kaunista...

 

Käyttäjän kaikki runot