Monien tuulten tuivertamana on oppinut, että jäinen korsi katkeaa painon alla, mutta rakkauden sulattama kestää raskaatkin taakat.
Jossain käytti nimimerkkiä uroskala, tänään u roskala.
Runoni saattavat kuvata rakkautta, joskus faktisesti omaelämäkerrallisista lähtökohdista, usein faktiona, koetun ja sepitteen yhdistelmänä, toisinaan täysin fiktiivisesti, mutta useimmiten, yhtä paljon tai enemmänkin, aihe ei ole rakkaus vaan rakkausrunous, sen tematiikka. Tarkastelen kuinka rakkaudesta ylipäätään voidaan kirjoittaa. Se on kielen, puhumisen ja kuulemisen pohdintaa, usein lempeällä ironialla.
Joskus hymyillen, joskus itkienkin hän on pohtinut sanoja ja niiden synnyttämiä mielikuvia, asioiden assosioitumista, ihmisen mahdollisuuksia ja kykyä erottaa todellisuudesta muodostamansa mielikuvat ja todellisuus:
Voimmeko ymmärtää ja jopa nähdä ja jos niin millä tavalla, että ihminen on aina jotakin enemmän kuin se miten ja millaiseksi hänet näemme.
♥
ANTEEKSIANTAMUKSESSA
ihmisen ja hänen tekojensa hyväksyminen
ovat toistensa vastakohdat
Yritän olla kadottamatta, vaikka elämä onkin ajanut paljon koettelemuksia eteeni.
Harvinaisen lyhyesti ( sinulle ) todella lämmittävästi ja elämänmakuisesti kirjoitettu, tämä runo silmissä käyn levolle.
Kiitos ystävä, ihanaa saada jotain merkkiä sieltä pitkästä aikaa.
Minä kun olen tällainen inspiraatiorunoilija joka pystyy halutessaan inspiroitumaan tai olemaan inspiroitumatta. Runoa edeltävänä päivänä halusin inspiroitua todellisista ajatuksista ja tunteista, mistä sitten seurasikin koko ryöppy tankarunoja. Seuraavana päivänä niiden jälkimainingissa vielä kirjoitin tämän. Runon "ethän" on itselle kohdistettu muistutus...
Mukava myös kuulla sinusta ystäväni. Halauksin! Tervehtii "nyt jo harmaapartaiseksi käynyt kaukainen kosken yli juoksija"
Näinhän se on... Poikkeuksellisen henkilökohtainen tanka minun kompleksisessa tuotannossa... Kun pitkä jono vuosia menee "hukkaan" elämäntilanteessa josta ei oikein pääse irtikään ja sitten irtipäästyään huomaa vanhentuneensa paljon, kadottaneensa vuodet jolloin olisi voinut vielä lähes ehtymättömin voimin kiipeillä ja juosta. Silloin on hyvä muistuttaa itseään, sanoa: Ethän. Ja vastaan itselleni niin kuin myssykkä tuossa edellä. En, sittenkään en. Elämässä on niin paljon kauneutta että herkkyyttä ei saa menettää eikä kadottaa tämän päivän taivasta
Kommentit
Harvinaisen lyhyesti ( sinulle ) todella lämmittävästi ja elämänmakuisesti kirjoitettu, tämä runo silmissä käyn levolle.
Kiitos ystävä, ihanaa saada jotain merkkiä sieltä pitkästä aikaa.
Mukava myös kuulla sinusta ystäväni. Halauksin! Tervehtii "nyt jo harmaapartaiseksi käynyt kaukainen kosken yli juoksija"
Sivut