Eräänä aamuna tammikuussa
Voltaire ajattelee tulevaa aikaa
jolloin hänen ystävänsä kuolemasta
on kulunut yli kaksisataa vuotta
Unter den Lindenillä,
kaikkien suurkaupunkien riesa,
kaupunkilaisten jätöksistä elävät pulut
Paskovat minne huvittaa
Vanha Fritz makaa haudassa
koiriensa kanssa
Vaikka itse asiassa,
jos oikein tarkkoja ollaan
koirat makaavat eri haudoissa,
ollaan siis suurpiirteisiä
Mitä merkitystä muutamalla metrillä
kun ihmiset tulevat tuhansien kilometrien päästä
tuomaan ruusuja ja perunoita
Haudallesi
Kuulehan Voltaire, mitä mieltä olet
sananvapaudesta?
En tiedä, vastaan
juuri nyt minua kiinnostaa runous
ja inhimillisten kokemusten limittyminen
toisiinsa -
Hymyilen,
ja Fritz kaataa lisää viiniä
Kuvittelen erään keski-ikäisen miehen
joka leikkii olevansa minä, Voltaire
ja kirjoittaa meistä runon
yli kaksisataa vuotta sinun kuolemasi jälkeen
Mielenkiintoista
sanoo Fritz ja hymyilee hänkin
Vasemmistonuoret jokavuotisessa kulkueessaan
heittelevät patsasta väripommeilla
Kiveenhakatuilla kasvoillasi ei enää värähdä,
ei enää värähdä tuo leikillinen hymy
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi