Mikä on minun osani,
paikkani tässä
maailmanmeressä?
Kysyy sisälläni
tuo avuton ja heikkokin
omanarvonsa menettänyt.
Olenhan tallannut,
työskennellyt,
kaikkeni antanut,
tukenut, rakastanut.
Miksi ääneni on vain
mitätön kuiskaus
huutosi rinnalla?
Onko hyötyä kadehtia?
Olisiko rahavirtojen autuus
lämmikkeenä sydämessä?
Toisivatko raha ja timantit
mukanaan rakkauden?
En halua kokea vääryyttä
haluan sen osan vain,
joka minulle kuuluu.
Pois kateus, minusta
ei ole siihen.
Kun kuitenkin sanot:
"Minulla ei ole mitään"
vastaan,
Afrikan lapsilla on
vain kärpäsiä korvissaan.
Etkö näe mitä sinulla on?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Runon loppu yllätti minut täysin! Mutta se toimii. "Kärpäsiä korvissa" on hyvin sanottu, se ei ole ollenkaan kliseinen, niinkuin useat Afrikan lapsista kirjoitettavat jutut yleensä ovat. Alun maailmanmeri on kaunis. Runo pohtii yhteiskunnallisesti tärkeää aihetta, mutta minä haluan etsiä ja löytää sen kauniista sanoista muitakin merkityksiä. Kirjoitat hyvin!
Meillä on kaikkea liian paljon, niin ettemme aina osaa edes nauttia siitä, kun saamme sen kaiken liian helpolla...ja materialisti meissä hamuaa yhä vain lisää...minne ovatkaan jääneet taidot nauttia elämän yksinkertaisista iloista...hymyn näkemisestä, auringon paisteesta, tuulen lempeästä hyväilystä, laineiden liplatuksesta, lumen puhtaanvalkeasta kauneudesta...voi, kun meillä on niin paljon, että silmämme ovat sokeiksi tulleet...runosi on hienoa pohdiskelua alusta loppuun ja herätteli minussa paljon ajatuksia!
Valtavan suuri on sinun sydän.
Voimakas, vahva ja arvokas.
Kiitos.
Loistavaa pohdintaa! Niin sitä pitäisi muistaa aina kaikki suhteuttaa.
Ajankohtainen ja koskettava runo tämä
~keskustelevas runo puhuttelee, näin taitaa moinin mennä, että raha ja maine kulkee käsityksin, vaan ei siihen taivia mennä mukaan, jos löytää sen oikean rakkauden avaimen, missä on turvallista ja mukavaa matkata, hyvä runo mietteesi on~
Runosi saa sydämessä aikaan hurjan hyppäyksen, miettimään todella kaikkea sitä, mitä elämä on. Ja kiitollisuus nousee ensimmäisenä, kaikesta hyvästä mitä on ja sitten huono omatunto alkaa kolkuttaa. Paljon enemmän voisi tehdä toisten hyväksi, pyytämättä. Kiitos tästä runosta, se herättää todella ajattelemaan. *Kiittää*
Runosi on mietiskelyä joka puhuttelee, etenkin viimeinen säkeistö sai ajatukset tuohon Afrikan lapseen.
Kumpa muistaisimme ettei yltäkylläisyys tuo onnea.
Runosi puhuttelee.Vakavasti ajatellen meillä on kaikkea ja silti tyytymättömyyttä.Maailmassa on paljon puutetta. Viimeinen säkeistösi on hyvin puhutteleva näistä Afrikan lapsista. Köyhä antaa vähästään, mutta rikas ei paljostaankaan.Rahalla ei rakkautta saa.~~kiitos*
Hyviä mietteitä tässä hienossa runossasi!
*Kiitos!*
Erittäin koskettava runo. Tämä panee miettimään. Eivät raha ja timantit onnea tuo. Eikö meillä ole kaikki hyvin? Tuo lopetus on mahtavan hyvä.
sydän selkeyttää
jolta se ei puutu
Niin suuri ja kaunis on mietteesi, joka tämän runon sanoissa soi kauniisti, ~se joka sydämellä soitetaan.