Valoja varjoon

Huudan sekä kiroan
silti en saa mieleeni
edes sitä
hetkenkään rauhaa

levottomana käännyn
vaihdan asentoa
jupisen yksikseni
mielipuolen käsittämätöntä
monologiaa

katson viereeni
odotan että sanoisit
edes jotain
ja paljastaisit
elämääkin
suuremman salaisuuden

sillä tämä
tämän hetken
todellisuus
heijastuu eteemme
kylmän karuna
vankilanamme

taas kun maailmani
liitoksistaan repeilee
viimein yritän
maalailla
valolle varjoon
häikäisemätöntä paikkaa

jotta näkisin ne nopeat
sekä niin pienet tapahtumat
jotka ovat edes
hädin tuskin
ehtineet syntyä

jotta voisin kertoa nähneeni
vääristämättömänä pysähtyneen
hiljaisuuden

sekä lopulta valuttaa kaiken
mielettömyyden ulos sanoina

hukuttaa itseni
ajatukseni
vuolaaseen virtaan

viimein nousta pintaan
ja kokea
miltä tuntuu olla
uudestisyntynyt