Uinuen mielen sanojen taakse

Runoilija mauno mato

mies
Julkaistu:
10
Liittynyt: 28.9.2006
Viimeksi paikalla: 2.3.2024 9:00

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
Syntymäpäivä:
5.2.1970

Kokoan täällä enää vain itseni ennenkuin kaikki ympärilläni hajoaa ja kohtaan pelkoni olemalla pahin painajaiseni. Errare humanum est, memento mori, Quid est veritas? SOMNIUM EST IMAGO MORTIS
 

Uinumme mielemme sanojen taakse
katsoessamme ajatuksemme läpi
tunnemme enää vain sen
kemiallisen
sähköisen voiman

annamme itsestämme kaiken
ja olemme valmis kaikkeen

eikä ole olemassa niin pientä aikaa
eikä niin pientä paikkaa
missä sulaudumme varjoihin
sekä väistämme valot
ja pysymme näkymättömissä
vain iskeäksemme
armottomasti näkyvään

siellä taas luomme mieleemme
elävän helvetin

sanoudumme irti kaikesta
ollaksemme
hetken aikaan kaikkialla

onko tässä kaikki mitä koskaan halusimme
onko tässä kaikki mitä ikinä saimme

mitä jos ei olekaan enää huomista
kun emme enää
muista selvästi
edes eilistä

ovatko kaikki unelmamme hävinneet
ovatko ne viety kylmästi edestämme

nyt kun kahlaamme syvään päähän
ja uppoamme heikkoihin jäihin
sielläkö sitten vain lopussa
elämän esirippu alas painuu
ja valot hiljalleen sammuu

kumarramme enää vain hiljalleen
jääden odottamaan jotain suurta

Selite: 
No tässä olisi jotain lisää :))
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Todella mietteliääksi vetää.
 

Käyttäjän kaikki runot