En ajoissa kertonut siitä
kuinka paljon sua rakastan,
yli rajan ei kykymme riitä
sinut jossain kai tavoitan.
Niin vaikea lausua ääneen
on rakkaus ihmiseen,
kun yksin toteaa jääneen
aika palaa ei eiliseen.
Nyt hiljainen katuva ääni
sisimmässäni valittaa,
aikaa yhteistä ei elämääni
koskaan huominen takaisin saa.
Nää sanani sinulle silloin
uutta voimaa antanut ois,
kun yhdessä kuljimme illoin
on yhteiset iltamme pois.
Kuin lämmin kesäinen tuuli
oli hyväily ihmisen,
kuin lapsi, mieleni luuli,
kai säilytän iäti sen.
On vaikea silloin tuo hetki
kun huomaa, jäin yksin nyt,
jäi kesken yhteinen retki
niin moni on myöhästynyt.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ovatko he meitä vastassa tuolla... Että vielä kerran saisi sanoa ne sanat jotka jäivät sanomatta.
Koskettavaa.
Kaunista, totellakaunista runoutta.
~ Menneet on elettyä ja tulevaisuus odottaa
tie näyttää oman suunnan mitä kulkea, hieno ~
Niin totta on meille jokaiselle runosi
herkät sanat.
Liian myöhään usein huomaamme vasta
sen, miten paljon sanomatta jäi.
Täytyypä sanoa läheisilleni - rakastan !
Monet hetket ovat ohitse vilahdelleet.
Koskettava surullinen runo menetetystä rakkaudesta.
Surullinen koskettava...
Sivut