Minä lähdin pois,
älkää perääni surko.
Ettehän eläissäni,
kyyneltä vuodattaneet.
Mustat urut sois,
laulaen taivaan kurko.
Mä jätin elämäni,
muistoni kylmenneet.
Kerran uskoin,
aika haavat parantaa.
Lapsen elkein,
leikin suurta johtajaa.
Murheeni join,
kyllä jumala armahtaa.
Nousin melkein,
helpompi on luovuttaa.
Se onko väärin,
ei jaksa enää yrittää.
Taakkani painaa,
kärsimysten tietä kulkien.
Mielin määrin,
lokaa tästäkin vain jää.
Elämä on lainaa,
suuren portin nyt sulkien.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Todella hallittu runo!
Surullinen runo
elämä on joskus raakaa mut kaksinaamaisuus surullista, turha on kyynelehtiä jos ei aikanaan välitä;