Kyyninen kyy

Runoilija aurora

nainen
Julkaistu:
22
Liittynyt: 25.9.2015
Viimeksi paikalla: 18.9.2019 21:55

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 
turvattomuudesta
tein kotini
murheen painosta peittoni
sitä raahasin mukanani
jotta edes jossain
olisi lämmin

olen väsynyt pettymään
väsynyt nousemaan

olen niin väsynyt

en tiedä vapaudesta
pyyteettömyydestä

tuntematon kai aina
jotenkin pelottaa

ja mitä kauniimmin
mua kohtelet
mitä hellemmin
mua pitelet
sitä enemmän pelkään

jos kertoisin kaiken
lähtisitkö, juoksisitko
vai halaisitko
pidempään kuin ennen

oon sanonut
nää sanat ennenkin
turpiin tuli - tietenkin

olisitko toisenlainen

jospa nyt
vihdoin
ehkä
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Elämää on hyvä pohtia, liikaa ei kannata takertua menneeseen <3
Koskettava ja aito runo, pidin kovasti :)
Huikea. 
 

Käyttäjän kaikki runot