Menneisyys edessäni

Runoilija Kissme

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 6.4.2003

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Tartu hetkeen! Tee nyt, kadu myöhemmin. Ja minähän kadun...
 

Siinä se seisoo, vuosien jälkeen.
Yhtä huumaavana kuin silloinkin.
Sen katse pälyilee ja väistää,
kun se kertoo elämästään.

"Mulla on kahden kuukauden ikäinen tytär"
Hymyni kestää, vaikka katse sumentuukin;
ethän sä halunnut perhettä!
Et niin, mun kanssa.

Pommi toisensa jälkeen tekee tuhojaan,
eniten se viimeinen.
"Mä en pysty lähtemään, tästä sun luota"
se sanoo, poimii mun hupparin narut käteensä,
vetää lähelleen ja suutelee.

Mä katson kun se kävelee pois, askel hieman horjuen.
Lasten ja humalaisten suusta kuulee totuuden.
Kuuleeko?

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Kyyneleet jäävät johonkin luomieni taakse,
sanon hymyillen:
"Onnea koko pienelle perheelle"

Kävelen kotiin ja korkkaan,
anna kyynelten tulla

ja totuuksien

Seinät,
ne sentään ovat uskollisia
ja kuuntelevat,
aina

tää o jollain tavalla koskettava. hienosti kirjotettu:)

Kyyneleet jäävät johonkin luomieni taakse,
sanon hymyillen:
"Onnea koko pienelle perheelle"

Kävelen kotiin ja korkkaan,
anna kyynelten tulla

ja totuuksien

Seinät,
ne sentään ovat uskollisia
ja kuuntelevat,
aina

tää o jollain tavalla koskettava. hienosti kirjotettu:)

 

Käyttäjän kaikki runot