En minä olisi halunnut herätä,
nähdä tuota talven synkkää maisemaa.
Olisin halunnut jäädä siihen uneen,
jossa olin sylissäsi, auringossa.
Minä valun hetki hetkeltä tyhjiin,
hukun talven valkeiden kinosten uomiin.
En jaksa nousta, vaikka haluaisin,
minun mieleni jo kevättä niin odottaa.
Minun kehoni liikkuu kuin robotti,
mieleni on siellä, missä on lämmin.
Siellä, missä sateenkaaren päässä odottaa aarre,
ja linnut laulavat ilon serenadeja alati.
Istun rantakivellä ja katson sinitaivasta,
mieleni liitää pilvien yli, auringon syliin.
Minä nojaan sinuun,
ja meitä hellii kesän lempeät tuulet ja tuoksut.
Tämä matka on pitkä kulkea,
minä kompastelen, kun en enää jaksa.
Etsin jotain, mistä voimaa saisin,
mutta olen jo liian heikko.
Vaivun hiljalleen tummien pilvien syliin,
ne vievät minut pois, enkä palaa enää.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit