Varastettua, sinistä

Runoilija Anna1975

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 20.7.2005

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Enkelimäinen pöly

on tuulen käsissä,

yksinäisyyden puhe.

 

Minä rakastan, vihaan

rakastan vihaa

milloin päätän
mikä mieleni on
sinusta
syvissä vesissä
piehtarointi on turhaa
samea muisto

jokaisen ihmisen päässä

uudessa aamussa
aina jotain varastettua, sinistä

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Pysäytit tällä upealla runollasi... ensimmäinen säe kuten koko runokin... wow!

Voimakas ja iskevä teksti. Tuli mieleen, että tulevan päivän juuri on aina edellisissä. Se itää, vaikka sitä ei näekään vielä. Muistot haalenevat, mutta jättävät silti jälkensä.

Puhutteleva runo, joka ainakin minuun kolahti.

Vaikuttava, vahvasti tunnepitoinen runo, jossa on jotain oleellista ihmisenä elämisen kipua. Hieno!

minä pidän sinisestä. minusta se on kaunis väri.

Todella upea elämys!

tämä on mielettömän kaunis. suosikkeihin.

 

Käyttäjän kaikki runot