Turvasatama

Olet ilta ja aamuyö.
Tämä kipu joka minua syö,
pyhä, siunattu levottomuus.
sinun suvantoosi suojaan vei.
 
Olet haave ja todellisuus,
olet unta ja unettomuus.
Tämä löydetty valoisa yö
sinun suvantoosi suojaan vei.
 
Merimiehelle oot satamarantaa,
lepopaikka jälkeen myrskysään.
Kotisatama kun turvan antaa,
sinun suvantosi suojaan jään.
 
Päivänpaiste ja varjot sen,
olet hahmossa ihmisen.
kuten kaipaus ikuinen,
joka suvantosi suojaan vei.
 
Vaikka missä mun matka vie,
aina mulla on suora tie.
olet mielessä aina vaan,
ja sinun suvantosi suojaan jään.
 
Olet minulle satamarantaa,
lepopaikka jälkeen myrskysään.
Kotisatama kun turvan antaa,
sinun suvantoosi viimein jään.