Seitsemän vuotta myöhemmin mä olen yksin kriisissä

Runoilija pakkausseloste

nainen
Julkaistu:
66
Liittynyt: 3.9.2004
Viimeksi paikalla: 7.1.2024 19:07

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
3.3.1991

Pitkään tiesin, missä seison
Nyt huomaan, on kadonnut jalkojen alta maa


Runoilen kausiluontoisesti, julkaisen satunnaisesti. Kirjoitan ensisijaisesti itselleni, muistaakseni jotain, käsitelläkseni jotain. Kai tämä on yhden sortin päiväkirja taikka kiiltokuvakansio, kun kaikkea ei viitsisi tatuoidakaan. 
Suosittelen:
 
Mietitsä koskaan mua
Tai meitä
Niitä kolmea aikakautta
Jotka kuljimme läpi

Ystävät
Rakastavaiset
Vaikeasti tavoiteltavat

Miten paljon sä annoit mulle
Ja miten mä vain suupaloja
Mä olin sun kun se sopi mulle
Ja sä uskoit mun vielä sopivan

En ees tiennyt suhun sattuu
Mulla oli helpompaa
Olin alkanu jo tottuu
Mut sä tahdoit kokonaan

En mä voinut vain lähteä
Ja siksi sä yritit
Ja vaikka revin sut takaisin
Sä et koskaan palaisi

Mä annoin sulle
Suurimman mahdollisen
Mä otin sulta
Silti enemmän

Sä olit mulle
Mun paras ystävä
Valoit mut uudelleen
Sain voimaa jäädä

Mä tunsin sut paremmin kuin kukaan
Sä koskit mua paremmin kuin kukaan
Sä tunsit mut ja tiesit kyllä että
Kun koskit mua sä rikoit sielun

Tän kaupungin halkaisee näkymätön viiva
Sun puoli ja mun puoli
Ei törmätä toisiimme
Se iskis liian syvälle

Oothan sä onnellinen
Onhan sun hyvä olla
Oon miettiny kiititkö koskaan
Vai pitikö sun ees

Me ei oltu virhe
Eikä mikään syrjähyppy
Me oltiin tarkoitettu
Mutta aika ei
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Tilinpäätös ilman katkeruutta, hieno.
Tilinpäätös taitaa olla väärä sana kuvaamaan, kun tongin noita tilejä säännöllisesti.
Kiitos kommentista.
Huhhuh, kylmiä väreitä.
Kiitos kommentista. 
Tuttu tunne. Joskus jää miettimään menneitä. 
Menneiden miettiminen kuuluu mun mieliharrastuksiin.
Ihanan kylmä runo. Menneisyys on se pahin mitä jää monesti miettimään jos asiat oisivat menneet toisin. 

Sivut