Yhteisen ajanlaskumme loppu

Runoilija pakkausseloste

nainen
Julkaistu:
66
Liittynyt: 3.9.2004
Viimeksi paikalla: 7.1.2024 19:07

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
3.3.1991

Pitkään tiesin, missä seison
Nyt huomaan, on kadonnut jalkojen alta maa


Runoilen kausiluontoisesti, julkaisen satunnaisesti. Kirjoitan ensisijaisesti itselleni, muistaakseni jotain, käsitelläkseni jotain. Kai tämä on yhden sortin päiväkirja taikka kiiltokuvakansio, kun kaikkea ei viitsisi tatuoidakaan. 
Suosittelen:
 
Ensin olimme toisillemme vieraat
Sitten ystävystyimme
Melkein kymmenen vuotta rakastavaiset
Nyt jälleen ystäviä
Emmekä enää koskaan
Toisillemme vieraita

Kello on 2:39
Pääni on itkemisestä kipeä
Sydämeni luopumisesta

 
Selite: 
Kirjoitin tämän välittömästi eron jälkeen. Kahta kuukautta myöhemminkään en tahdo muokata tätä. Tai tahtoisin kyllä, mutta jokainen muutos tuntuu väärältä. Näin sen koin, näin tunsin. Pidetään tämä muisto raakana ja vääristymättömänä.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Hyvä, ei pidäkään mennä muuttamaan koskettavaa runoa.
Huh, nyt on kyllä niin täynnä tunnetta tämä, että ihan riipii sydäntä! Voisin niin kuvitella itseni samaan tilanteeseen (mutta sitten en kuitenkaan halua, kun jo ajatuskin tekee niin kipeää). Niin haikea, raastava, kipeä ja surullinen, jotenkin aivan täydellinen. Pysäyttää ja vangitsee, ihan todella. Tuntuu, etten löydä edes tarpeeksi sanoja kuvaamaan, niin vahvasti runosi osui. 
Kiitos kommentistasi. Silloin, kun tämän kirjoitin, tiesin osuneeni pieneen kultasuoneen. Tuntui kuitenkin kamalalta iloita onnistuneesta runosta, kun sydän oli rikkirikkirikki. Kiva kuulla, että nuo muutamat rivit onnistuvat välittämään tunnelman.
Todella kaunis ja koskettava runo!

Sivut