Haluaisin olla jotakin,
josta joku unelmoi.
Päästä sinne jonnekin,
jossa sydän kipinöi.
Jos muutan sitä olematonta,
voisin haaveelta näyttää.
Ja etsin vielä mahdotonta,
joka sydämen täyttää.
Olenko liikaa itseäni?
En näe mitään muuta.
Kuulunko tähän maailmaani?
Tahdon pian pois täältä.
Selite:
Ei voi olla niin vaikeeta :( Miksen mä jo usko? Kyllä se sieltä tulee.. tuleehan? :'( (23.02.04)
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Jostain tuolta runon syövereistä löydän itseni. "Haluaisin olla jotakin, josta joku unelmoi" Olisihan se mukavaa =)
Aika jännä, ei yhtään huono:)
"Ja etsin vielä mahdotonta,
joka sydämen täyttää." Hienosti keksitty!
Tätä se on..Totta kerrot..=)
Olo on samanlainen. Muka pitäisi pystyä ajattelemaan, että kaikki ei ole mahdollista, mutta mikään ei ole mahdotonta. vai mitä?
Surullisen kaunis...
tämä muuten oli hyvä!! piti lukee monesti uudelleen! ja kiitos runoarvosteluistasi.. :) käympä useammin kattelemassa runojas.. :P
"Olenko liikaa itseäni?" Aivan loistava! :) Siinä lauseessa on hirveesti ajatusta ja tunnetta, ainakin mulle. "Olenko liikaa itseäni?" Kunpa kukaan ei voisi olla... ...Eihän voi olla? ...Liikaa itseään..? Ei voi. *pohtii vieläkin* :)
hmm.. Minulla on tällaisia tuntemuksia aina silloin, kun masennun jostain, mutta onneksi se on ohimenevää sorttia aika lailla. Kyllä sinä tähän maailmaan kuulut, vaikkei aina siltä tuntuisikaan. Olen ihan varma:)
Kyl se tulee. Ainakin mä toivon niin. Ja sitä mäkin odotan.. Hienosti oot kiteyttäny sekä sun että mun ajatukset.
tuttu tunne..hyvin kirjotettu..
Tuttu tunne...
Pidin tästä.
Kyllä se sieltä tulee, viimeistään silloin kun lopettaa odottamisen ja etsimisen. Se seisoo edessä yllättäen puettuna kauniiseen hymyyn. :)
Sivut