Niin vaikeaa antaa,
niin tuskallista pyytää.
Se molempia helpottaa,
ja on molemmille tärkeää.
Sen avulla on rakkaus elävä,
ja ilman sitä kuolisi ystävä.
Sitä tarvitaan
pahan jälkeen.
Kun se sanotaan,
jää hyvää jälkeen.
Jos tässä oli tarpeeksi
ja olin liikaa vaivaksi,
sanon vain anteeksi,
en ota tätä tavaksi.
Selite:
Tää oli raskas kirjottaa kun oli muutenkin vaikee paikka :') *tulee muistot heti mieleen* (22.07.03)
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämä osui ja upposi
hieno ja aiheellinen runo. minulle anteeksi pyytäminen on aina ollut vaikeaa, johtuen luultavasti ypeästä ja vahvasta luonteestani ja siitä miten tarhatädit pakottivat pyytämään joskus aiheetta anteeksi, en olisi millään tahtonut alistua ja nöyrtyä. hieno lopetus, mutta mitä sitä turhia anteeksi pyytelemään :D
Anteeksiannon voima on valtava, vaikutuksensa monesti pysyviä, mieltä muokkaavia.
Oiva runosi sai ajattelemaan anteeksiannon voimaa.
Kiitos =)
Hienosti olet kirjoittanut. Menee suosikkeihini.
mitenkäs se vuosi sitten kova ratiohittibuumibiisi menikään poikakuorosa..?
"sorry seems to be the hardest word.."
tännään oon jo kerran joutunut anteeksi pyytämmään, vaikkei oma vikkaani olekkaan, ja enempi miun oisi tarvinut vain vastaanottaa niin pyyntöjä. mutta syy on ihtessänikin. vaikia paikka silti oli taasen.
Niin se on. Anteeksi pyytäminen toisinaan vaatii aivan mielettömästi rohkeutta, varsinkin kun sen tekee kasvoista kasvoihin. Kummallista sinänsä, miten yhtä pientä sanaa on niin vaikea sanoa.. Mutta sen sanominen kyllä tuntuu sitten niin ihanalta, varsinkin jos ja kun toinen ymmärtää ja antaa anteeksi. Kaunis runo!
Sivut