Olin uneksinut sattumaan iankaikkeutesi.
Onkin onneksi nyt satu vaan, Ihaa, naiseutesi.
Valtaistuimellani hän on istunut,
siksi siis ei maillanikaan onnistunut.
Sydämeni sain puunrakoon, ihan sattumaa,
sillä sen paljain juurakko on Ihaan satumaa.
Tää on jo tuttu pesti mystinen.
Jääköön luvattu maa sen taa.
Aitouteen palasin, kun otti missi sen
omansa takaisin, pois on ne kaks.
Jäisen maan kaipuussa olen istutettuna
ja sen ratkaisussa onneeni tuettuna.
Tauotta sinä saat kaiken ihanan sattumaan
ja suotta minä taas vain sen Ihaan satumaan.
Tulit lahjaksi mut vain saamaan, ihan kaikkeni.
Tulet monesti siis katumaan, Ihaa-naiseni.
Selite:
Haloo Helsinki! Tämä on Ihaan oma! (24.04.11) [edit: 27.04. Pari säettä lisätty ja järjestystä hiukan muuteltu]
Edit 13.10.2014: Lisätty kaksirivinen - oli ihan pakko kun sopii liian hyvin tähän :)
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ooooi, upea !
Lopetus on parhautta, sille repesin. Ihaa-naisesi, ihanaisesi, tulee monesti katumaan. Hieman ilkikurisesti, poikamaisesti toteat. =)
Katuminenkin tässä taitaa olla sellaista naurunsekaista voivottelua.
Sanoilla pelleilyä, taidokasta sellaista.
Upee allegorista lyriikkaa, "iski"!!
Cool!
tää oli hieno :)
onnistunutta sanaleikkiä kerrassaan:)
Uniikki, erilainen rakkausruno. Taitavasti taottu. Upeasti olet saanut tähän sellaista ikiaikaista voimaa ja samanaikaisesti nykyisyyttä ~todellisuutta.
aivan ihana ,
Hienoa sanoilla leikittelyä Ihaan omaa :b
Runoutta jota miehenä arvostan, soinnullista ja soljuvaa. Nautin lukea.
Mahtava! Osui ja upposi
Kerrassaan upeaa runoilua.
Sivut